TräFK palaa kesätauolta

Cocktail-kutsut jäävät tiistaina (1.6) väliin, sillä joukkue kokoontuu parin viikon ansaitun (?) tauon jälkeen Terholan nurmelle treeneihin klo 18.00. Pukukoodin näihin juhliin voi varmistaa järjestävältä taholta.

Vaikka allekirjoittanut onkin Em-kisojen finaalin jälkeen kympin köyhempi (ja aiheesta jo eilen nöyryytetty) niin suotakoon silti espanjalaisille kunnon juhlat, vai mitä?

Yhteiskunnan vihollinen ei lepää koskaan

Kesätauon piristykseksi raportoitakoon täysin asiaankuulumattomasti pelaajistomme meritoitumisesta viherkenttien ulkopuolella harjoitetun idiotismin saralla. Ohessa virkavallan verbaalinen tiivistys moottoritien vasemman laidan tapahtumista torstaina 26.6.2008

–

TIELIIKENNEONNETTOMUUS
poliisin kenttälomake

Fylla Tyrsas kuljetti XXXXX XXXXXX:n omistamaa henkilöautoa XXX-XXX ja perävaunua XXX-XXX Valtatie 1:llä Halikossa. Tyrsas ajoi Helsingin suuntaan menevien kaistalla n. 1km ennen Halikonjokea kun perävaunu XXX-XXX irtosi autosta osuen kaistojen välissä olevaan kaiteeseen. Kaide vaurioitui osumakohdasta ja perävaunu kärsi lieviä kolhuja.

Futura 2 – TräFK 5-0 (1-0)

Muuan suuri valtiomies ei ole koskaan sanonut: Porvoo on ihan perseestä. Me sanomme.

Sikäli oltavat olivat kotoisat, että pelialustana toiminut Kokonniemen nurmi oli kutakuinkin yhtä hyvässä kunnossa kuin usein “harjoituksiemme” paikkana toiminut Terholan kenttä. Siihen porvoolaisten vieraanvaraisuus sitten rajoittuikin. Ensinnäkin koko ajonmatkan ajan vitutti aivan simona katsella miten hulppeasti eräät asuvat. Jotkut meistä asuvat betoniumpioissa, joihin on hyvällä onnella jätetty hengitysaukkoja. Siksi päivänvalossa pelaaminen on useille vaikeaa.

Valosta ei tarvinnut silti juuri huolehtia, sillä porvoolaiset isäntämme olivat silkkaa vittumaisuuttaan tanssineet sadetanssin ennen ottelua, tehden pelialustasta entistäkin arvaamattomamman. Tällä oli luonnollisesti negatiivinen vaikutus ainoastaan vierailijain peliesityksiin, koska [lauseen loppu poistettu mielikuvituksen puutteesta johtuen, sekä lasten suojelemiseksi].

Kaukainen sijainti ja vieras kulttuuri oli säikäyttänyt suuren osan pelaajistamme jäämään kotikonnuille. Porvooseen asti oli vaivautunut vain kymmenen pelaajaa. Jack N. Jonesin ollessa jälleen poissa kortinpeluukiireistä johtuen otti maalivahdin tehtävät hoidettavakseen Ori Mattila, jonka keskittymistä häiritsivät merkittävästi kentän viereisellä radalla keimailleet tammat. Tämä oli jälleen yksi osoitus porvoolaisten kavaluudesta.

Varusteet oli sen sijaan valittu viimeisen päälle: Mr. Tähtisilmä lahjoitti allekirjoittaneelle aivan upean otsanauhan. Itse olin pelipäivän aattona hankkinut itselleni GAP:n (Gay’ish Artefact Promoters) Gayest Utensil Of the Year -palkitseman vaaleanpunaisen puhallettavan kassin, johon juuri ja juuri mahtuu esim. pelipallo tahi nappulakengät. Suosittelen kaikkia suuntaamaan kiireen kanssa Järvenpään Saiturin Pörssin osastolle, jossa kaikki tuotteet ovat yhden euron hintaisia, ja hakemaan omansa. Tavaraa on tarjolla vain niin kauan kun emme osta niitä pois.

Kilpavarustelu ei kuitenkaan itse pelissä auttanut. Miesylivoiman edessä oli joukkueemme tuomittu alusta saakka koko lailla puolustuskannalle. Ensimmäisen puoliajan osalta on kuitenkin annettava tunnustusta työmoraalista, joskin oma pelinrakentelu oli jälleen kerran varsin hataraa. Muutamia hyökkäyksen poikasia saatiin aikaan kun pallo saatiin toimitettua joko Miika Kultaharjalle tai Mr. Tähtisilmälle asti. Kiireisessä puolustuspäässä urakoivat ansiokkaasti topparina Koné ja oikealla laidalla Rosvo-Roope. Tukea he saivat hyvin myös muun muassa keskikentän Ruuhka-Tuukalta, Tony Tigerilta, Mustafe de Esperancelta sekä hetkittäin myös vasemmalta laitapuolustajaltakin. Muun muassa ehtiväisen Karri Karpasovin poissaolo näkyi keskikentällä vastustajan hallintana.

Peli pidettiin nollanollassa ensimmäisen puoliajan loppupuolelle, eikä vastustaja saanut luotua kovinkaan loistavia tilanteita. Laukaukset lähtivät pääasiassa melko kaukaa. Tämä ei lopulta haitannut kotijoukkuetta, sillä juuri kaukaa lähteneestä kudista avausmaali lopulta syntyi. Vaarattoman näköinen maanuoliainen pomppasi maalinedustan muhkuroista ikävästi ja liukas pallo lipsahti Orin otteesta verkkoon. Näin ollen ei Oria päästy nollapelin kunniaksi kruunaamaan, mutta ruunaamista kyllä harkittiin.

Toiselle puoliajalle lähdettiin astetta rohkeammalla asenteella hyökkäyspelin osalta. Jonkin aikaa näytti täysin mahdolliselta, että tappioasemasta noustaisiin, mutta puoliajan lähestyessä puoltaväliään alkoi vastustajan parempi kunto-, taito-, äly-, kovuus-, ulkonäkö- ja vaakataso tuottaa yhä enemmän ongelmia puolustuksellemme. Allekirjoittanut katkaisi kertaalleen rangaistusalueen tuntumassa korkean syötön kädellä. Humaani tuomari huomasi onneksi kuitenkin heti, että rikkeentekijä on mitä enimmissä määrin syyntakeeton ja heltyi antamaan tilanteesta vain vapaapotkun.

Lopulta kävi kuitenkin niin, että vastustaja pääsi nopealla offensiivilla musertavan näköiseen ylivoimatilanteeseen rankkarialueellamme ja Rosvo-Roope oli pakotettu esittelemään notkeuttaan tällä kertaa break dance -henkisellä katkolla. Valitettavasti kaiken todennäköisyyden vastaisesti myös Rosvon onnistui kaikista ruumiinosistaan työntää juuri kätensä ensimmäisenä pallon tielle, ja näin ollen oli tuomari pakotettu viemään pallon pilkulle, vaikka vierailijain mielestä oikeampi tuomio olisikin ollut puolipiste. Tuloksena oli 2-0 osuma viileästä viimeistelystä.

Tästä eteenpäin ei TräFK:n pelaajisto enää juuri jaksanut keskittyä puolustamiseen. Yritys kavennuksen aikaansaamiseksi oli kovaa, mutta valitettavan tuloksetonta. Joitakin kertoja pallo onnistuttiin toimittamaan Mr. Tähtisilmälle tai Kultaharjalle, mutta vastustajan puolustus kesti paineen hyvin. Mitä pidemmälle ottelu eteni, sitä väsyneemmiksi kävi vajaa miehistömme. Loppu on korutonta kertomaa. Omaan verkkoon nahkakuula löysi tiensä vielä kolmesti, ja tuloksena oli näin ollen jo perinteikkääksi muodostunut viiden maalin tappio. Vielä viime hetkillä sai TräFK vapaapotkun aivan vastustajan rankkarialueen tuntumasta, mutta Rosvo-Roopen mainio kuti ei ollut kyllin mainio.

Paluu maan kamaralle lauantaisen tasapelipisteen jälkeen oli numeraalisesti karu, mutta peliesitys antoi kuitenkin syytä myös toiveikkuuteen. Debattia ottelun jälkeen käytiin ankarimmin siitä, kumpi vakiokassarimme Jonesin tilapäistuuraajista suoriutui leiviskästään kunniakkaammin. Ori Mattila pitäytyi puhtaan tilastollisessa katsantokannassa katsoen olleensa viidellä päästetyllä maalilla parempi kuin Koné, jonka taakse nahkakuula livahti Hyvinkäällä jopa seitsemästi. Koné sen sijaan turvautui vaikeammin mitattaviin määreisiin torjuttavien laukausten laadusta. Lopulta tultiin yhteistuumin kuitenkin siihen tulokseen, että selkeästi surkein maalivahtimme onkin ollut Jack N. Jones, joka on kauden aikana joutunut nöyrtymään peräti 23 kertaa.

Loppuyhteenvetona puolikkaan kauden päätösottelusta totean omasta puolestani seuraava: voihan kenkkuuksien keljuus että oli mälsää! En pelaa yhtään matsia kutosta ainakaan kuukauteen.

Ja ettei kenellekään jäisi epäselväksi mielenterveyteni tola yymmffgh blzzzr jjaab hkl..mm bdfkehittyvienbtrlmaakuntienfzglsuomi dffde kke’’yyyy!!!

Kaunista kesätaukoa. Kosketelkaa itseänne.

Futura2 – TräFK, tiistaina 17.6. klo 18. LÄHTÖ ABC:lta klo 16.30.

Parahin pantterit. Tänään tiistaina 17.6. klo 18 alkaa Ruots… siis Porvoon Kokonniemen nurmella (joka sijaitsee epäilyttävässä osoitteessa Jääkiekkotie 3) TräFK:n kauden puolimatkan krouviin saattava viimeinen ottelu ennen kesätaukoa, jossa vastaamme asettuu sarjassa neljäntenä majaileva Futura 2.

Yhteislähtö kohti Ruots… siis Porvoota tapahtuu kello 16.30 Järvenpään ABC-huoltoasemalta. Vaihtoehtoisena liikkumavälineenä suositellaan suklaajunaa, joka liikennöi silloin kuin sen matkustajatkin.

Lauantain huippusuorituksen jälkimainingeissa ovat odotukset luonnollisesti korkealla. Voitolla olisi TräFK:lla mahdollisuus lähteä kesälaitumille iskuetäisyydellä toiseksi viimeistä sijaa ajatellen. Öljyhurrit siis pussatkoon vaaleanpunaisia perseitämme! Let’s fist again!

TräFK – AC JazzPa 1-1 (0-0)

Sen jolla onni on tulisi kaiketi onnensa kätkemän. Me emme kätke.

Prinssin residenssi, Helsingintie 13, Järvenpää, 14.6.2008 klo 22.25: Surrealisti Miró toteuttaa itseään tyylisuunnalleen uskollisesti sulattamalla aivojaan. Vahvan intoksikaation aiheuttama päihtymyksen kaltainen tila saa nuorukaisen villiksi.

Ravintola Esperance, Mannilantie 43, Järvenpää, 14.6.2008 klo 23.36: Kaksi karvakasvoista idioottia laulaa karaokessa sydämensä kyllyydellä Volgaa kolmannen (joskin kasvoista karvattoman) villisti hurratessa pöytänsä äärestä.

Mitä on tapahtunut?

Karhukirjeenvaihtajamme Haadeksesta ilmoitteli viikonloppuna tapahtuneen kummia: yöpakkasia oli pidellyt. Mutta ei siinä mitään kovin yllättävää ole, sillä Järvenpään lukion tekonurmella todistettiin lauantaina jotain vielä uskomattomampaa: Träskända fotbol klub ei hävinnyt ottelua.

Niille, jotka eivät paikalla olleet esitettäköön vielä edellä mainitun tueksi virallinen linkki Pöllöliiton sivuille, josta totuuden voi todeta: Pöllö.

Tässä yhteydessä vakuutan, että puhun niin totta kuin osaan. Seuraavaa ei tule siis pitää ainoastaan absoluuttisena totuutena, vaan ennemminkin katogorisena yleiskatsauksena tapahtuneeseen.

On nimittäin niin, ettei Träskanda fotbol klub ainoastaan jättänyt häviämättä taistelua Järvenpään herruudesta AC JazzPa:a vastaan, vaan myös hallitsi kenttätapahtumia valtaosan peliajasta ja loi selvästi vastustajaansa enemmän tekopaikkoja.

Ilta oli TräFK:n osalta suurta paluun tekijöiden juhlaa. Maalimme suulle paluun teki alati luotettava Jack N. Jones ja hänen työtään helpottamaan palasi toppariksi Koné Yokaei Pysaehdy. Kaikkein merkittävimmän lisäpanoksen peliesitykseemme teki kuitenkin pitkään poissaollut tähtihyökkääjämme Mr. Tähtisilmä. Näistä aineksista syntyi ylivoimaisesti historiamme paras pelillinen esitys ja samalla paluun menneisyyteen välttäminen.

Pelitapahtumien yksityiskohtainen kertaaminen ei ole tarpeen. Itseään kiittänevät he, jotka olivat paikalla. He, jotka eivät olleet eivät uskoisi kuitenkaan. Olkoon siis lyhyestä virsi kaunis:

Oi Jeesus, siunaa lyhyttä
Suo rauhan onnen päiviä
Pois pyyhi murheen kyyneleet
Hyväksi kaiken Jeesus teet

Kun lyhyt meitä palvelee
ja puolestamme rukoilee,
Niin kuule lyhyen huokaus
Ja anna huoliin lohdutus

Näin ole hyvä lyhyelle
Ja turva meille kaikille
Suo, ettei meitä mikään saa
Sinusta Jeesus erottaa

Nyt kädet yhteen liitämme
Ja lyhyestä kiitämme
Lahjoita Jeesus laupias
Lyhyelle ilo autuas

Mitä itse peliin tulee, on seuraava rekonstruoitava lyhyesti kaiken uhallakin: Toisen puoliajan alkuvaiheilla Miika Kultaharja antoi upean vapauttavan poikittaisen läpisyötön johon aiemmin martinharnik’maisin tehoin viimeistellyt Ori Mattila laukkasi. Vastaan tullut maalivahti oli myöhässä ja Ori sijoitti pallon viileästi verkkoon.

Ori Mattilan Don Quijote -henkinen “Kuoleva tuulimylly ” -tuuletus on alkanut ennen aikojaan. Tämä tilanne ei vielä johtanut maaliin.

Maalin jälkeisen hurmoksen laannuttua sai JazzPa hiljalleen enemmän otetta pelistä, vaikkakin myös TräFK:lla oli tilaisuuksia johtonsa kasvattamiseen. Viimeistelyssä ei kuitenkaan onnistuttu, mikä on ymmärrettävää, sillä aikaisemmissa kamppailuissamme ei juuri maalipaikkoja ole syntynyt, paitsi tietysti omaan päähän.

Vaikka voitto päilyi mielissä jaksoi pinnkipataljoona tehdä töitä uupumatta myös puolustussuuntaan. Joskus on kuitenkin niin, ettei väistämätöntä voi estää. Kun ottelua oli jäljellä enää kymmenisen minuuttia onnistui AC JazzPa realisoimaan hienoisen painostuksensa tasoitusosuman muodossa. Tarkasta keskityksestä vielä tarkemmalla puskulla yläkulmaan sijoitettu osuma oli vihtrilliä upeasta pelistä täyttä pistepottia havitelleelle ryhmällemme.

Voitto oli lähellä, ja tämä aiheutti ymmärrettävästi avauspisteenkin jälkeen katkeran sivumaun riemuumme nautittuun ohranektariin. Tosin on myös todettava, että tappiokin oli tavallaan lähellä: viimeisenä pelitapahtumana ennen loppuvihellystä kaatoi kassarimme Jones pallottoman hyökkääjän komealla hivutuksella, jollaisesta olisi oikeudenmukaisuuden nimissä kuulunut viheltää rangaistuspotku. Näin ei kuitenkaan tuomari suuressa viisaudessaan onneksemme tehnyt.

Mitä siis tapahtuu nyt? Onko millään enää mitään merkitystä? Tiedämmekö mitä tapahtuu todella, vai onko kaikki vain grandioosin itsen aiheuttamaa harhaa, joka tursuaa tajuntoihimme kuin inha tirisevä pierumakkara? Ovatko egomme sittenkin vain surkeita pelkureita, jotka hädän hetkellä käpertyvät superegojemme kainaloihin toivoen halauksia ja päänsilitystä, vai ovatko ne sittenkin tosi karskeja? Käyttäisikö kukaan, jonka on tarpeen pohtia edellä esitettyjä dilemmoja sanaa karski?

Vastauksena kaikkiin edellä esitettyihin kysymksiin: kyllä, mutta vain öisin. Ei tule olettaa, että jokin olisi olennaisesti muuttunut tai nyrjähtänyt sijoiltaan kaikkeudessa. On yhä niin, että elämme maassa, jonka pääministerin mielestä valehtelu on liian kategorisen vastauksen antamista. On yhä niin, että edustamme nisäkäslajia, joka on käyttänyt mittavia määriä aikaa ja resursseja luodakseen koneen, jolle voi hävitä itse kehittämässään pelissä, shakissa. On edelleenkin niin, että lajillamme on tapana määrittää syvimpiä tuntojaan sen perusteella, onko satunnaisessa leskenlehdessä parillinen vai pariton määrä terälehtiä.

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa, ei rakasta…

Ja jos rakastaakin, niin sillai kovaa ja nopeasti, sillä onhan maa keväisin valkoisenaan leskenlehdistä, joten tunteiden uudelleenevaluointi ei vaadi mittavia ponnistuksia. Riittää kun vain sylkäisee kullin päähän ja pistää, että HÖMPS HÖMPS.

Det här är choklad-tåget till Träskända. Biljetter kan köpas i avdelningar med biljetförsäljnings märke. Trevligt resa!

Hopp inn, och gör Pappa nöjd.

H-E-J-A T-R-Ä-F-K!

KUVIA OTTELUSTA:

Fylla Tyrsas (vas.), Koné, Tony Tiger ja Karri Karpasov odottavat nahkakuulan laskeutumista.

Koné, Karpasov ja Ruuhka-Tuukka pitävät vastustajan hyökkääjät aisoissa ja Jack N. Jones nappaa pallon.

Wayne Träfkzky, Ori Mattila ja Miika Kultaharja ihailevat Mr. Tähtisilmän pallonhallintaa.

Träfkzky käynnistelee offensiivia.

Kentän hahmo, Mr. Tähtisilmä hassuttelee keltamustien kustannuksella.

Kuvat: Hannu Hyrske

Perjantaina treenit klo 18.00

Paikkana Terholan nurmikenttä klo 18.00 eteenpäin. Ei ole luvattu edes kunnon terassikeliä, joten jokainen pantteri nyt paikalle niin saadaan jalat kipeiksi lauantain paikalliskamppailua ajatellen.

Ja jos joku treeneistä ilman hyvää syytä (esim. timosen kesäloma ei käy syyksi eikä myöskään perjantai ja  13. päivä) lintsannut jamppa nähdään myöhemmin samana iltana yöelämässä: seuraa tästä todistajien toimeenpaneva totuus tai tehtävä -tyyppinen rangaistus. Vaihtoehtoisena rangaistusmuotona voidaan myös todistajien kuivuneita ikeniä voidella baaritiskiltä saatavilla urheilujuomilla!

Pelikaani – TräFK 7-1 (4-0)

Muuan suuri valtiomies on sanonut kaiken viisauden alkavan tosiasioiden tunnustamisesta. Me emme ala. Me alamme siellä, missä katteeton uho, camp-henkinen idiotismi ja taaperoikäisen fysiikka kohtaavat. Tästä johdosta onkin sijaintimme XYZ-avaruudessa varsin kaukainen kaikesta viisaudesta.

TräFK:n pii-piinkova pinkkipataljoona lähti taistelutahtoa uhkuen kohti Hyvinkäätä kohtaamaan sarjassa häntäpäässä (vain viisi pistettä TräFK:ia edellä) ennen illan ottelua majaillutta Pelikaania. Kaiken viisauden vastaisesti lähdimme soitellen sotaan olettaen, että vastaamme asettuisi lauma lentokyvyttömiä lintuja. Vastustaja kuitenkin raunioitti itseluottamuksemme jo ottelun alkupuoliskolla kuin merimetsot* keskisuuren saaren. Kaiken viisauden vastaisesti oletimme myös, että voisimme kyetä tasapainoiseen pelisuoritukseen ilman kassariamme Jack N. Jonesia. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Jokseenkin lupaavan oloiset alkuhetket näyttivät antavan katetta lapsenuskolle sarjapisteistä. Totuus heitti kuitenkin viilit vasten kasvoja varsin pian, kun Pinkki Prinssin ja allekirjoittaneen väliset kommunikaatio-ongelmat johtivat vaaralliseen pallonmenetykseen, ja sitä kautta kotijoukkueen avausosumaan. Seuraavaakaan pelikaanimaalia ei jouduttu odottamaan pitkään. Verkonheilahduksista ei voida suoranaisesti syyttää Jonesia tolppien välissä tuurannutta Koné Yokaei Pysaehdy’ta, vaikkakin jälkimmäinen lurahtikin harmillisesti herran ehtiväisten jalkojen välistä.

TräFK ryhdistäytyi alkushokista ja hetkellisesti todistettiin jälleen jopa pallollista hallintaa. Nähtiinpä sellainenkin harvinainen ilmiö, että TräFK onnistui voittamaan pääpallon. Ja mikä hämmästyttävintä, ilmiö toistui ottelun aikana sangen useasti, usean pelaajamme toimesta. Ensimmäisen puoliajan puolivaiheilla ilmatilan suvereeni hallinta johti jopa maalitilanteeseen, kun Wayne Träfkzky jatkoi päällään kulmapotkun maalin edustalle, josta Ruuhka-Tuukka puski sen niukahkosti yläkulmasta ohi. Maassa maan tavalla, ilmassa ilman.

Ilman osumia siis jäätiin ensimmäisellä puoliajalla kaikesta huolimatta, mutta samaa ei voida sanoa vastapuolesta. Taitavat ja nopeat teinihyökkääjät yhdistettynä pelinrakentelijoiden pystysyöttöjen tarkkuuteen avasivat puolustuksemme useaan otteeseen, ja tulihan sieltä se 3-0 maalikin. Neljännen kerran Pelikaani rankaisi takatolpalta kulmapotkusta. Voitettujen pääpallojen suhteen osasivat nuo pirulaiset maksimoida laadun määrän sijasta.

Toiselle puoliskolle lähdettiin siis neljän maalin takaa-ajoasemasta. Lannistuneisuuden sijaan oli kuitenkin vallitsevana mielialana vapautunut yritteliäisyys tilanteessa, jossa mitään menetettävää ei ollut. Varsin pian vapautunut yritteliäisyys kuitenkin vaihtui lannistuneisuuteen Pelikaanin jatkaessa siitä mihin jäi ensimmäisellä puolikkaalla. Ensimmäinen häkki syntyi jälleen puoliskon ensi hetkillä.

Tappion alettua näyttää varmalta vetäytyi miehistömme alati alemmas. Konén nopeat avaukset menivät hukkaan kaikkien pelaajien makoillessa omalla puoliskolla. Toisaalta haltuun saadut pallotkin menetettiin varsin pian. Puolustustyöskentelyssäkin oli rutkasti parantamisen varaa, vaikka välistä laidalla ja välistä topparina väsymättä ahertanut Rosvo-Roope saavuttikin hyvinkääläisten pikkupoikafanien varauksettoman suosion, eritoten joogahenkisellä niskaseisontakatkollaan. Joogahenkeä oli otteluun valmistautumisessa osoittanut myös Yön Timo, joka ruumiillisen valmistautumisen sijaan vetreytti henkistä tilaansa meditoimalla lootusasennossa.

Kuvassa matkalta löytynyt Yön Timo kiivaassa pystypainissa pelikaanin kanssa.

Allekirjoittanut sen sijaan taapersi laidallaan siilin sisulla ja ameeban auktoriteetilla, ja joutui useasti niin sanotusti vietäväksi. Tämä oli kuitenkin vain loogista jatkumoa ennen ottelua harjoittamalleni sössinnälle, jolla aiheutin mittavan kolauksen keskikenttämme työmyyrän Karri Karpasovin kulkuneuvonsa äänentoistolaitteistolla käymälle kilpavarustelulle todellisuutta vastaan. Pian alkoikin edessämme jälleen siintää loistava tulevaisuus, siis eilinen. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Toivo Sukari transendentaalisessa loisteessaan lipui ylitsemme Ideaparkin logolla varustetussa kuumailmapallossa. Toivo kuitenkin poistui kiireen vilkkaa paikalta todettuaan miehistömme vastaanottaneen jo kyllikseen pers-träfiikkiä yhdelle illalle. Vaan olisihan sitä antavana osapuolena vielä jaksanut. Sulkijalihas se on Sukarillakin,** ja kuten vanha viisaus kuuluu, torstaina Toivo on täynnä.

Jo perinteikkääksi muodostunut viiden maalin tappio vältettiin tällä kertaa täpärästi, sillä ottelun viimeiselle kuudennekselle tultaessa kotijoukkue johti jo 7-0. Pian alkoi kuitenkin korvissamme yllättäen kuulua lammasmaisen äänen määkinää. Tutunoloinen ääni kuulosti kysyvän: Väinö, Väinö, missä on se Väinö? Yhtäkkiä muun miehistömme tapaan koko ottelun ajan tuhkassa taapertanut Wayne Träfkzky lehahti lentoon kuin Fenix, saaden Hyvinkään surkeat loppanokat näyttämään naurettavilta. Yhdessä Mustafe de Esperancen kanssa cuckooiltu ripeä hyökkäyskuvio päättyi tarkkaan nostoon väärällä hetkellä vastaantulleen maalivahdin yli. Kavennus oli syntynyt. Alla paitsiolinjan, ei voi olla kukaan muu. Siellä siellä se Väinö on.

Tästä alkoi TräFK:n huikea loppukiri, [vaihtoehtoinen loppu alkaa] joka huipentui komeaan nousuun kuuden maalin tappioasemasta 7-8 voittoon viimehetkillä [vaihtoehtoinen loppu päättyy, todellisuus alkaa] joka huipentui Ori Mattilan lähes tulokselliseen viime sekuntien ryntäykseen kohti vastustajan puolustuslinjoja. Toisen maalimme syntyminen kuitenkin estettiin puolustajan toimesta maaliviivalta. Mattilassa ruumillistui koko taistelumme todellisuutta vastaan, ja sen mielettömyys: jälleen väsymättä ravannut Orimme oli kuin Don Quijote ja Rosinante samassa lihassa.

Taistelun tauottua vietiin puolustuksemme taas kahville, tällä kertaa takaisin lähtöpisteeseen, eli Järvenpään ABC-huoltamolle. Kahvion terassilla käydyssä jälkipelissä saavutimme sentään voiton pysyttelemällä yhä mahdollisimman kaukana kaikesta totuudesta. Faktojen ei tarvitse puhua puolestaan, sillä faktojen puolesta puhumme me. Taistelu todellisuutta vastaan jatkukoon. Mycke, mycke bättre. Heja, hej, hej, heja heja hej hej he hej, heja TräFK!

*merimetsot ovat kaloja syöviä pelikaanilintuja

**toim. huom. TräFK ei ole koskaan vastaanottanut rahallista tukea Kehittyvien maakuntien Suomi ry:ltä

Pelikaani – TräFK 5.6. klo 20.30, Kankurin tekonurmi

Wikipedia: Pelikaani (Pelecanus onocrotalus) on isokokoinen pelikaanilintu.

Wikipedia: Miehillä vaaleanpunainen yhdistetään usein homoseksuaalisuuteen.

Näistä aineksista syntynee kiivashenkinen pystypaini Kankurin tekonurmella torstaina 5.6. klo 20.30. Lähtö kohti Hyvinkäätä tutusta paikasta, ABC:ltä klo 19.15. Kaikki ajoissa paikalle! Ole siellä, tai ole neliö. Tai kolmio.

Otetaan kauden avausvoitto, ja torstaina Toivo on täynnä.

- Kankurin kentän karttalinkki - 

 

RiSa – TräFK 5-0 (3-0)

Haluaisitko viettää luppoaikaasi jääjärvessä venäläisvalmisteisen konetuliaseen piippu suussasi? Valitettavan harva nykyään haluaa. Me haluaisimme, mutta emme voi. Se olisi varmasti monin verroin hauskempaa kuin joutua seuraamaan kentältä tai sen laidalta TräFK:n vierasottelua.

Riihimäen Peltosaaren nurmelle saapui Järvenpäästä poikkeuksellisesti täysi kentällinen pinkkipaitoja ja olipa ryhmäämme liittynyt myös uutena uutterana miehenä Karri Karpasov. Tämä siitäkin huolimatta, että ajatus nurmikentästä oli erehdyttänyt useat pelaajistamme Riihimäen sijasta Järvenpään rantapuistoon. Vastustajamme RiSa oli raukkamaisesti miehittänyt lähinnä kenttää olevan parkkipaikan täydelleen, niin että pelaajistomme väsytettiin loppuun jo ennen alkuvihellystä liki kahdensadan metrin kävelyllä kentälle. Samalla kotijoukkue silkkaa alhaisuuttaan otti kentällä “alkulämpöä”, ja suoritti Jane Fonda –henkisiä harjoitteita lihaksiston irtonaistamiseksi. Kaiken kukkuraksi oli jonkun pelaajan muodollisesti sangen pätevän näköinen sisko hankittu kentän laidalle “harjoittelemaan” ja “venyttelemään”, eli toisin sanoen viemään vierailijain keskittymistä pois itse asiasta itse asiaan. Näin ollen peli oli jo pelattu ennen kuin alkoikaan.

RiSa oli mitä ilmeisimmin saanut vihiä vastustajansa tasosta männä viikolla Järvenpäässä vierailleelta paikalliskilpailijaltaan RIlves3:ta. Aliarviointiin ei ole mahdollisuutta. On miellettävä surkein mahdollinen poppoo ja kerrottava tätä mielikuvaa vastaava negatiivinen kokonaislukema kahdella. RiSa aloittikin armottoman myllytyksen heti alusta saakka varsin ennakkoluulottomasti. TräFK puolusti minkä pystyi, mutta ensimmäisen puoliajan jälkeen numerot olivat jo 3-0 kotijoukkueelle. Puolustuksemme puolustukseksi on sanottava, että yksi osumista oli vain kerrassaan mahtava veto, ja yksi ponnahti epäonnisesti maaliin Wayne Träfkzkyn selän kautta. Päätään pudistellen lehtereiltä peliä seurannut Che Vekara joutui kuitenkin toteamaan: “Pappa är inte nöjd!”

Omasta pelinrakentelusta ei sen sijaan voida juuri puhua. Yksinäistä kärkeä Mustafea lukuunottamatta koko miehistö makoili omalla puoliskolla sillä seurauksella, ettei ylhäällä ollut ketään kenelle syöttää jos pallo onnistuttiin saamaan. Miesylivoimasta omalla alueella sen sijaan ei ollut mainittavaa hyötyä sillä vastustajien kunto- ja taitotaso oli selkeästi omaamme edellä. Näin ollen toiselle puoliajalle tehtiinkin muutos siirtymällä kolmen puolustuslinjaan.

Muutos herätteli umpikohmeista TräFK:ia hitusen, ja toisella jaksolla nähtiin astetta yritteliäämpää hyökkäystyöksentelyä ja pelinrakennusta. Toki myös kotijoukkue koki asemansa kolmen maalin johdossa jo sen verran turvalliseksi, ettei prässännyt enää aivan täysillä. Mitään konkreettista ei kuitenkaan saatu aikaiseksi ja ainoiksi yrityksiksi jäivät melko kaukaa lauotut löysähköt vedot.

Yksinäiseksi toppariksi siirrettiin teräsvillakuontaloinen hevari Pinkki Prinssi (The Artist Formerly Known as Pink Prince). Laidoilla luutivat allekirjoittanut sekä upean paluun sairastuvalta TräFK:n “pelaavaan” kokoonpanoon tehnyt Manu Ciao. Prinssin onnistui työntää teräsbetonikallonsa useasti viuhuvan nahkakuulan lentoradalle ja pelisuoritusta uudella paikalla voi pitää joltisenkin onnistuneena. Kallonsa kovuutta AFKAPP kokeili myös törmäilemällä Wayne Träfkzkyn kanssa. Samanlaista mykkäkoulusta johtunutta törmäilyä harjoittivat myös allekirjoittanut ruuhkatukka ja Ruuhka-Tuukka vasemmalla laidalla. Kumpikaan ei puuskutukseltaan enää kyennyt artikuloimaan “mä otan”, joten pallon nappasikin astetta älykkäämpi vastustaja.

Muutoin puolustustyöskentely oli toisella puoliajalla jopa kohtalaista, ellei peräti välttävää. RiSa onnistui kuitenkin maalinteossa vielä kahdesti, varsin komeiden yhdistelmien jälkeen. Tuloksena oli siis TräFK:n kolmas perättäinen viiden maalin tappio, joten on helppo todeta kumpi joukkueista oli pelin jälkeen aivan risana. Rotkomme rauhaan kuin pedot kuolevat hiivimme, mutta illan hämärän laskeuduttua ei kynttilää enää pidetty vakan alla. Heja heja, hej hej hej, heja TräFK!