Pelikaani – TräFK 7-1 (4-0)

Muuan suuri valtiomies on sanonut kaiken viisauden alkavan tosiasioiden tunnustamisesta. Me emme ala. Me alamme siellä, missä katteeton uho, camp-henkinen idiotismi ja taaperoikäisen fysiikka kohtaavat. Tästä johdosta onkin sijaintimme XYZ-avaruudessa varsin kaukainen kaikesta viisaudesta.

TräFK:n pii-piinkova pinkkipataljoona lähti taistelutahtoa uhkuen kohti Hyvinkäätä kohtaamaan sarjassa häntäpäässä (vain viisi pistettä TräFK:ia edellä) ennen illan ottelua majaillutta Pelikaania. Kaiken viisauden vastaisesti lähdimme soitellen sotaan olettaen, että vastaamme asettuisi lauma lentokyvyttömiä lintuja. Vastustaja kuitenkin raunioitti itseluottamuksemme jo ottelun alkupuoliskolla kuin merimetsot* keskisuuren saaren. Kaiken viisauden vastaisesti oletimme myös, että voisimme kyetä tasapainoiseen pelisuoritukseen ilman kassariamme Jack N. Jonesia. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Jokseenkin lupaavan oloiset alkuhetket näyttivät antavan katetta lapsenuskolle sarjapisteistä. Totuus heitti kuitenkin viilit vasten kasvoja varsin pian, kun Pinkki Prinssin ja allekirjoittaneen väliset kommunikaatio-ongelmat johtivat vaaralliseen pallonmenetykseen, ja sitä kautta kotijoukkueen avausosumaan. Seuraavaakaan pelikaanimaalia ei jouduttu odottamaan pitkään. Verkonheilahduksista ei voida suoranaisesti syyttää Jonesia tolppien välissä tuurannutta Koné Yokaei Pysaehdy’ta, vaikkakin jälkimmäinen lurahtikin harmillisesti herran ehtiväisten jalkojen välistä.

TräFK ryhdistäytyi alkushokista ja hetkellisesti todistettiin jälleen jopa pallollista hallintaa. Nähtiinpä sellainenkin harvinainen ilmiö, että TräFK onnistui voittamaan pääpallon. Ja mikä hämmästyttävintä, ilmiö toistui ottelun aikana sangen useasti, usean pelaajamme toimesta. Ensimmäisen puoliajan puolivaiheilla ilmatilan suvereeni hallinta johti jopa maalitilanteeseen, kun Wayne Träfkzky jatkoi päällään kulmapotkun maalin edustalle, josta Ruuhka-Tuukka puski sen niukahkosti yläkulmasta ohi. Maassa maan tavalla, ilmassa ilman.

Ilman osumia siis jäätiin ensimmäisellä puoliajalla kaikesta huolimatta, mutta samaa ei voida sanoa vastapuolesta. Taitavat ja nopeat teinihyökkääjät yhdistettynä pelinrakentelijoiden pystysyöttöjen tarkkuuteen avasivat puolustuksemme useaan otteeseen, ja tulihan sieltä se 3-0 maalikin. Neljännen kerran Pelikaani rankaisi takatolpalta kulmapotkusta. Voitettujen pääpallojen suhteen osasivat nuo pirulaiset maksimoida laadun määrän sijasta.

Toiselle puoliskolle lähdettiin siis neljän maalin takaa-ajoasemasta. Lannistuneisuuden sijaan oli kuitenkin vallitsevana mielialana vapautunut yritteliäisyys tilanteessa, jossa mitään menetettävää ei ollut. Varsin pian vapautunut yritteliäisyys kuitenkin vaihtui lannistuneisuuteen Pelikaanin jatkaessa siitä mihin jäi ensimmäisellä puolikkaalla. Ensimmäinen häkki syntyi jälleen puoliskon ensi hetkillä.

Tappion alettua näyttää varmalta vetäytyi miehistömme alati alemmas. Konén nopeat avaukset menivät hukkaan kaikkien pelaajien makoillessa omalla puoliskolla. Toisaalta haltuun saadut pallotkin menetettiin varsin pian. Puolustustyöskentelyssäkin oli rutkasti parantamisen varaa, vaikka välistä laidalla ja välistä topparina väsymättä ahertanut Rosvo-Roope saavuttikin hyvinkääläisten pikkupoikafanien varauksettoman suosion, eritoten joogahenkisellä niskaseisontakatkollaan. Joogahenkeä oli otteluun valmistautumisessa osoittanut myös Yön Timo, joka ruumiillisen valmistautumisen sijaan vetreytti henkistä tilaansa meditoimalla lootusasennossa.

Kuvassa matkalta löytynyt Yön Timo kiivaassa pystypainissa pelikaanin kanssa.

Allekirjoittanut sen sijaan taapersi laidallaan siilin sisulla ja ameeban auktoriteetilla, ja joutui useasti niin sanotusti vietäväksi. Tämä oli kuitenkin vain loogista jatkumoa ennen ottelua harjoittamalleni sössinnälle, jolla aiheutin mittavan kolauksen keskikenttämme työmyyrän Karri Karpasovin kulkuneuvonsa äänentoistolaitteistolla käymälle kilpavarustelulle todellisuutta vastaan. Pian alkoikin edessämme jälleen siintää loistava tulevaisuus, siis eilinen. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Toivo Sukari transendentaalisessa loisteessaan lipui ylitsemme Ideaparkin logolla varustetussa kuumailmapallossa. Toivo kuitenkin poistui kiireen vilkkaa paikalta todettuaan miehistömme vastaanottaneen jo kyllikseen pers-träfiikkiä yhdelle illalle. Vaan olisihan sitä antavana osapuolena vielä jaksanut. Sulkijalihas se on Sukarillakin,** ja kuten vanha viisaus kuuluu, torstaina Toivo on täynnä.

Jo perinteikkääksi muodostunut viiden maalin tappio vältettiin tällä kertaa täpärästi, sillä ottelun viimeiselle kuudennekselle tultaessa kotijoukkue johti jo 7-0. Pian alkoi kuitenkin korvissamme yllättäen kuulua lammasmaisen äänen määkinää. Tutunoloinen ääni kuulosti kysyvän: Väinö, Väinö, missä on se Väinö? Yhtäkkiä muun miehistömme tapaan koko ottelun ajan tuhkassa taapertanut Wayne Träfkzky lehahti lentoon kuin Fenix, saaden Hyvinkään surkeat loppanokat näyttämään naurettavilta. Yhdessä Mustafe de Esperancen kanssa cuckooiltu ripeä hyökkäyskuvio päättyi tarkkaan nostoon väärällä hetkellä vastaantulleen maalivahdin yli. Kavennus oli syntynyt. Alla paitsiolinjan, ei voi olla kukaan muu. Siellä siellä se Väinö on.

Tästä alkoi TräFK:n huikea loppukiri, [vaihtoehtoinen loppu alkaa] joka huipentui komeaan nousuun kuuden maalin tappioasemasta 7-8 voittoon viimehetkillä [vaihtoehtoinen loppu päättyy, todellisuus alkaa] joka huipentui Ori Mattilan lähes tulokselliseen viime sekuntien ryntäykseen kohti vastustajan puolustuslinjoja. Toisen maalimme syntyminen kuitenkin estettiin puolustajan toimesta maaliviivalta. Mattilassa ruumillistui koko taistelumme todellisuutta vastaan, ja sen mielettömyys: jälleen väsymättä ravannut Orimme oli kuin Don Quijote ja Rosinante samassa lihassa.

Taistelun tauottua vietiin puolustuksemme taas kahville, tällä kertaa takaisin lähtöpisteeseen, eli Järvenpään ABC-huoltamolle. Kahvion terassilla käydyssä jälkipelissä saavutimme sentään voiton pysyttelemällä yhä mahdollisimman kaukana kaikesta totuudesta. Faktojen ei tarvitse puhua puolestaan, sillä faktojen puolesta puhumme me. Taistelu todellisuutta vastaan jatkukoon. Mycke, mycke bättre. Heja, hej, hej, heja heja hej hej he hej, heja TräFK!

*merimetsot ovat kaloja syöviä pelikaanilintuja

**toim. huom. TräFK ei ole koskaan vastaanottanut rahallista tukea Kehittyvien maakuntien Suomi ry:ltä