TräFK – AC JazzPa 1-1 (0-0)

Sen jolla onni on tulisi kaiketi onnensa kätkemän. Me emme kätke.

Prinssin residenssi, Helsingintie 13, Järvenpää, 14.6.2008 klo 22.25: Surrealisti Miró toteuttaa itseään tyylisuunnalleen uskollisesti sulattamalla aivojaan. Vahvan intoksikaation aiheuttama päihtymyksen kaltainen tila saa nuorukaisen villiksi.

Ravintola Esperance, Mannilantie 43, Järvenpää, 14.6.2008 klo 23.36: Kaksi karvakasvoista idioottia laulaa karaokessa sydämensä kyllyydellä Volgaa kolmannen (joskin kasvoista karvattoman) villisti hurratessa pöytänsä äärestä.

Mitä on tapahtunut?

Karhukirjeenvaihtajamme Haadeksesta ilmoitteli viikonloppuna tapahtuneen kummia: yöpakkasia oli pidellyt. Mutta ei siinä mitään kovin yllättävää ole, sillä Järvenpään lukion tekonurmella todistettiin lauantaina jotain vielä uskomattomampaa: Träskända fotbol klub ei hävinnyt ottelua.

Niille, jotka eivät paikalla olleet esitettäköön vielä edellä mainitun tueksi virallinen linkki Pöllöliiton sivuille, josta totuuden voi todeta: Pöllö.

Tässä yhteydessä vakuutan, että puhun niin totta kuin osaan. Seuraavaa ei tule siis pitää ainoastaan absoluuttisena totuutena, vaan ennemminkin katogorisena yleiskatsauksena tapahtuneeseen.

On nimittäin niin, ettei Träskanda fotbol klub ainoastaan jättänyt häviämättä taistelua Järvenpään herruudesta AC JazzPa:a vastaan, vaan myös hallitsi kenttätapahtumia valtaosan peliajasta ja loi selvästi vastustajaansa enemmän tekopaikkoja.

Ilta oli TräFK:n osalta suurta paluun tekijöiden juhlaa. Maalimme suulle paluun teki alati luotettava Jack N. Jones ja hänen työtään helpottamaan palasi toppariksi Koné Yokaei Pysaehdy. Kaikkein merkittävimmän lisäpanoksen peliesitykseemme teki kuitenkin pitkään poissaollut tähtihyökkääjämme Mr. Tähtisilmä. Näistä aineksista syntyi ylivoimaisesti historiamme paras pelillinen esitys ja samalla paluun menneisyyteen välttäminen.

Pelitapahtumien yksityiskohtainen kertaaminen ei ole tarpeen. Itseään kiittänevät he, jotka olivat paikalla. He, jotka eivät olleet eivät uskoisi kuitenkaan. Olkoon siis lyhyestä virsi kaunis:

Oi Jeesus, siunaa lyhyttä
Suo rauhan onnen päiviä
Pois pyyhi murheen kyyneleet
Hyväksi kaiken Jeesus teet

Kun lyhyt meitä palvelee
ja puolestamme rukoilee,
Niin kuule lyhyen huokaus
Ja anna huoliin lohdutus

Näin ole hyvä lyhyelle
Ja turva meille kaikille
Suo, ettei meitä mikään saa
Sinusta Jeesus erottaa

Nyt kädet yhteen liitämme
Ja lyhyestä kiitämme
Lahjoita Jeesus laupias
Lyhyelle ilo autuas

Mitä itse peliin tulee, on seuraava rekonstruoitava lyhyesti kaiken uhallakin: Toisen puoliajan alkuvaiheilla Miika Kultaharja antoi upean vapauttavan poikittaisen läpisyötön johon aiemmin martinharnik’maisin tehoin viimeistellyt Ori Mattila laukkasi. Vastaan tullut maalivahti oli myöhässä ja Ori sijoitti pallon viileästi verkkoon.

Ori Mattilan Don Quijote -henkinen “Kuoleva tuulimylly ” -tuuletus on alkanut ennen aikojaan. Tämä tilanne ei vielä johtanut maaliin.

Maalin jälkeisen hurmoksen laannuttua sai JazzPa hiljalleen enemmän otetta pelistä, vaikkakin myös TräFK:lla oli tilaisuuksia johtonsa kasvattamiseen. Viimeistelyssä ei kuitenkaan onnistuttu, mikä on ymmärrettävää, sillä aikaisemmissa kamppailuissamme ei juuri maalipaikkoja ole syntynyt, paitsi tietysti omaan päähän.

Vaikka voitto päilyi mielissä jaksoi pinnkipataljoona tehdä töitä uupumatta myös puolustussuuntaan. Joskus on kuitenkin niin, ettei väistämätöntä voi estää. Kun ottelua oli jäljellä enää kymmenisen minuuttia onnistui AC JazzPa realisoimaan hienoisen painostuksensa tasoitusosuman muodossa. Tarkasta keskityksestä vielä tarkemmalla puskulla yläkulmaan sijoitettu osuma oli vihtrilliä upeasta pelistä täyttä pistepottia havitelleelle ryhmällemme.

Voitto oli lähellä, ja tämä aiheutti ymmärrettävästi avauspisteenkin jälkeen katkeran sivumaun riemuumme nautittuun ohranektariin. Tosin on myös todettava, että tappiokin oli tavallaan lähellä: viimeisenä pelitapahtumana ennen loppuvihellystä kaatoi kassarimme Jones pallottoman hyökkääjän komealla hivutuksella, jollaisesta olisi oikeudenmukaisuuden nimissä kuulunut viheltää rangaistuspotku. Näin ei kuitenkaan tuomari suuressa viisaudessaan onneksemme tehnyt.

Mitä siis tapahtuu nyt? Onko millään enää mitään merkitystä? Tiedämmekö mitä tapahtuu todella, vai onko kaikki vain grandioosin itsen aiheuttamaa harhaa, joka tursuaa tajuntoihimme kuin inha tirisevä pierumakkara? Ovatko egomme sittenkin vain surkeita pelkureita, jotka hädän hetkellä käpertyvät superegojemme kainaloihin toivoen halauksia ja päänsilitystä, vai ovatko ne sittenkin tosi karskeja? Käyttäisikö kukaan, jonka on tarpeen pohtia edellä esitettyjä dilemmoja sanaa karski?

Vastauksena kaikkiin edellä esitettyihin kysymksiin: kyllä, mutta vain öisin. Ei tule olettaa, että jokin olisi olennaisesti muuttunut tai nyrjähtänyt sijoiltaan kaikkeudessa. On yhä niin, että elämme maassa, jonka pääministerin mielestä valehtelu on liian kategorisen vastauksen antamista. On yhä niin, että edustamme nisäkäslajia, joka on käyttänyt mittavia määriä aikaa ja resursseja luodakseen koneen, jolle voi hävitä itse kehittämässään pelissä, shakissa. On edelleenkin niin, että lajillamme on tapana määrittää syvimpiä tuntojaan sen perusteella, onko satunnaisessa leskenlehdessä parillinen vai pariton määrä terälehtiä.

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa, ei rakasta…

Ja jos rakastaakin, niin sillai kovaa ja nopeasti, sillä onhan maa keväisin valkoisenaan leskenlehdistä, joten tunteiden uudelleenevaluointi ei vaadi mittavia ponnistuksia. Riittää kun vain sylkäisee kullin päähän ja pistää, että HÖMPS HÖMPS.

Det här är choklad-tåget till Träskända. Biljetter kan köpas i avdelningar med biljetförsäljnings märke. Trevligt resa!

Hopp inn, och gör Pappa nöjd.

H-E-J-A T-R-Ä-F-K!

KUVIA OTTELUSTA:

Fylla Tyrsas (vas.), Koné, Tony Tiger ja Karri Karpasov odottavat nahkakuulan laskeutumista.

Koné, Karpasov ja Ruuhka-Tuukka pitävät vastustajan hyökkääjät aisoissa ja Jack N. Jones nappaa pallon.

Wayne Träfkzky, Ori Mattila ja Miika Kultaharja ihailevat Mr. Tähtisilmän pallonhallintaa.

Träfkzky käynnistelee offensiivia.

Kentän hahmo, Mr. Tähtisilmä hassuttelee keltamustien kustannuksella.

Kuvat: Hannu Hyrske