Viittausten runsaudensarvi

Runkkareiden liikehdintä internetin ihmeellisessä maailmassa ei ole aina ennakoitavissa. Täten TräFK:n internet-sivustonkin pariin on itsensä erehdyksessä (?) ajanut monikin surffailija, jonka tähtäimessä on mahdollisesti ollut jotain aivan muuta. Tässä koonti toistaiseksi hauskimmista hakusanoista, joilla sivuillemme on päädytty:

1. Gay Porvoon moottoritie

2. Järvenpää + perseestä

3. yön timo

AC JazzPa − TräFK 3-1 (0-0)

Oi onnellisuus! Turhaan olemme sinua jahdanneet, mutta aina karkaat raukkamaisesti kuin kuoleva peto rotkosi rauhaan. Mitä muuta olemme elämältämme pyytäneet, kuin että sinä olisit siinä läsnä? Haista vittu!

 

Taivalluksellemme kärsimysten tiellä ei näy loppua. Olemme potkineet, juosseet, potkineet jaloille, madelleet, tönineet, taistelleet, huutaneet ja kaatuneet. Ja toisaalta sitten taas emme ole. Kaikki kun on niin suhteellista. Ehkä olemmekin kuumailmapallossa?

 

Järvenpään kiihkeätunnelmainen paikallisderby AC JazzPa:n ja Sisyfoksen sisulla avauspisteitään saalistavan TräFK:n välillä oli jälleen vihlova osoitus joukkueemme tolasta. Emme piittaa jumalista, emme kuolemasta. Antakaa meille kivi, niin vieritämme sen vuoren huipulle. Jos kivi vierii alas, vieritämme sen ylös. Uudestaan! Uudestaan! Uudestaan! Meidät voi olla helppo pysäyttää, meidät voi olla helppo ohittaa, mutta meidät on pirun vaikea tappaa.

 

 

Fylla Tyrsas suorittamassa rajaheittoa.

 

Jälleen taisteli joukkueemme voimiensa ja taitojensa ylärajoilla yhden puolituntisen ajan. Jälleen näytti ensimmäisen puoliajan jälkeen siltä, että pistesaldon tuplaaminen, jopa moninkertaistaminen voisi olla mahdollista. AC JazzPa, joka paikallissolidaarisuuden nimissä on toistaiseksi ainoan sarjapisteemme meille edellisessä kohtaamisessa lahjoittanut, oli selkeästi terävöittänyt pelaamistaan edellisestä kohtaamisestamme, jossa TräFK oli jopa hallitseva osapuoli. Korkealla intensiteetillä ja kovalla asenteella pystyimme toki mekin luomaan tilanteita vastustajan maalin tienoille. Tilanne puoliajalla oli varsin oikeutettu pelitapahtumiin nähden.

 

Toinen puoliaika oli kuitenkin monella tapaa kuin toisinto edellisestä kamppailusta. Terävyys oli tiessään. Taistelu oli vaihtunut valjuun tsemppixeen. Pallo poltteli jaloissa, väsy alkoi painaa ja hätä hiipiä puseroon. Vastustaja sen sijaan painoi uupumatta päälle itseluottamusta uhkuen. Ja pum. 1-0. Niin se käy.

 

Seuraava takaisku koettiin kun joukkueemme yllätysmomentiksi värvätty Herra Arvoitus sai rumanoloisesti sukilleen kesken lupaavasti alkaneen hyökkäyksen. Caro mio –huuto raikui Herra Arvoituksen suusta tuskaisella nuotilla lukion kentän pimeässä illassa. Kengän, säärisuojien ja sukkien poiston sekä kohtuullisen tehokkaan kkk-käsittelyn (ei viittaa Ku-Klux-Klaaniin) jälkeen Herra Arvoitus saatiin lopulta pystyyn ja kentän laidalle. Herra itse oli tuskan lisäksi huolissaan myös orvaskettään verhoavien pitkien Hessu Hopo –kalsonkien altistumisesta kriittisille katseille. Mainittakoon, että Herra Arvoitus toipui eittämättä kivuliaasta tällistään vielä takaisin pelin tuoksinaan viime minuuteilla, mistä suorituksesta kohotettakoon Usain Boltin ryhmykkeen kokoinen peukalopotti.

 

Loukkaantumisepisodi laski silmin nähden joukkueemme pelimoraalia, eikä kulunut aikaakaan kun AC JazzPa siirtyi 2-0 johtoon hyvin taistelleen toppariparimme Valkoisen Vapahtajan ja Konén kommunikaatiokatkosta hyödyntäen. Jälleen saatiin taisteluilme vielä palautettua kahden maalin tappioasemassa ja vimmainen yrittäminen palkittiinkin Mr. Tähtisilmän kavennusosuman muodossa. Tätä riemua ei kuitenkaan kauaa kestänyt, sillä isäntänä pelannut AC JazzPa teki varsin pian tämän jälkeen kolmannen osumansa.

 

Mainittakoon, että sekä 2-1 kavennus, että 3-1 johtomaali olivat melkoisen selviä paitsiomaaleja. Tuomarityöskentely ei ottelussa muutenkaan yltänyt edes peliä vastaavalle tasolle. Tätä ei voida kuitenkaan käyttää tekosyynä tappiollemme. Tuomarityöskentely oli tasapuolisesti onnetonta, eikä näin ollen palvellut kummankaan joukkueen etua. Ottelun loppuvaiheilla todistettiin vielä vähemmän arvokasta näytelmää, kun muuan joukkueemme tuulennopea laituri sai ansaitun keltaisen kortin tuomarille osoittamansa avoimen verbaalisen kritiikin seurauksena.

 

Tuskien taipaleemme olemme siis itse raivanneet, ja olemme vastakin raivaavat. Silaammeko sitten pientareet kullalla vaiko soralla on yhdentekevää, sillä itse on meidän taipaleemme taitettava. Via dolorosa mother fucker!

 

 

Jälkisanat:

 

Kirjoitettuani eräällä nimeltä mainitsemattomalla ylikansallisen suuryhtiön tekstinkäsittelyohjelmalla ensimmäisen kappaleen viimeisen sanan, ilmestyi sen alle vihreä aaltoviiva. Siirsin osoittimen ee äm sanan ylle ja painalsin hiiren oikeanpuoleista näppäintä. Tekstinkäsittelyohjelma ohjeisti minua seuraavasti: tarkista, sopiiko sana kirjoittamasi tekstin tyyliin. Sic! Onko todella niin, että tämä tietotekninen sovellus katsoo olevansa minua kyvykkäämpi tyylillisten arvostelmien teossa? Jos on, niin täytyy todeta sillä olevan siihen varsin hyvät syyt. Joka tapauksessa ajatus on jossain määrin pelottava.

TräFK − Pelikaani 2-3 (1-1)

Jalkapalloa kutsutaan myös viherkenttien shakiksi. Me emme kutsu.

-Hei Spock, mitä vittua sä teet?

-Hyss, hiljaa! Etsä nää et mä kuuntelen noita nappuloita!?!

Johtuisikohan kyseinen ilmaus siitä, että jalkapallo, kuten shakkikin, on äärimmäisen taktinen laji? Fyysisen suorittamisen ohella edellytetään pelaajilta myös aivotyöskentelyä. Näin voi olla, mutta TräFK osoitti lauantain hämärissä käydyssä ottelussa, että läheisempi yhteys puulautojen jalkapalloon on kuitenkin sääntö, jonka mukaan sotamies korottuu ratsuksi edettyään kyllin ylös vastustajan kenttäpuoliskolle. Näin myös kävi, kun muuan joukkoomme loppukaudesta liittynyt pinkkisoturi Mickey Mörssäri antoi osoituksen laukkavoimastaan. Itse Ori Mattilakin joutui katselemaan herran vauhdikasta etenemistä 1-0 johtomaalin tekoon kateellisena.

 

Ensimmäinen puoliaika antoi viitteitä siitä, että TräFK viimeinkin kykenisi ottamaan täydet sarjapisteet. Joukkueemme salainen ase, muuan tässä yhteydessä nimeltä mainitsematon henkilö, jota kutsuttakoon tässä yhteydessä nimellä Herra Arvoitus, todisti kuitenkin myös sen, ettei sotamies voi edetä kentällä takaviistoon ilman katastrofaalisia seurauksia. Taitotasoltaan joukkuettamme eittämättä vahvistavan Herra Arvoituksen armoitettu aivopieru johti vierailijain tasoitusmaaliin, eikä edes ainoan tornimme fyysinen pluskvamperfekti voinut tätä estää. Kotijoukkue ei kuitenkaan tästä lannistunut, vaan jatkoi hyvää peliä koko ensimmäisen puoliajan kuitenkaan onnistumatta lisämaalien teossa. Kokonaisuudessaan ensimmäisestä puolikkaasta jäi sellainen kuva, että ottelu voitaisiin todella, ihan aikuisten oikeasti jopa voittaa.

 

Miksi emme siis kuitenkaan voittaneet? Siksi, että vaikka me emme jalkapalloa hevin viherkenttien shakiksi kutsukaan, ei kyseinen ilmaisu kuitenkaan ole täysin perusteeton. Meidän mielestämme jalkapalloa tulisi kutsua viherkenttien Kimbleksi. Keskiverto träfkiläinen pystyy hahmottamaan kerralla korkeintaan neljä liikkuvaa elementtiä, ja nämäkin vain sillä edellytyksellä, että ne liikkuvat ainoastaan yksitellen, varsin hitaasti ja vain yhteen suuntaan. Liikkua saa, kun painaa muovista kupua kämmenellään. Jos tulee kutonen saa yrittää uudestaan. Mutta kun ei vittu tule! Siispä kämmenet hioten vimmaisesti painallamme muovikupua yhä uudestaan, toistaen liikettä hamaan loppuun, ja jännetupentulehdukseen saakka. Mikä verraton vaihtoehto ainaiselle runkkaamiselle! Ja jos tulee kutonen saa yrittää uudestaan. Vaan entäs sitten? Yrittäminen on vain ensimmäinen askel kohti epäonnistumista. Ja uusi yritys on vain seuraava ensimmäinen askel kohti seuraavaa epäonnistumista. Tule, tule kutonen! Tule, tule kutonen!

 

Ja katso! Ykkönen tuli. Vastustaja, joka ei keskittynyt vain luottamaan hyvään onneen, vaan jatkoi pelaamista TräFK:n nyhvertäessä, onnistui lopulta. Vaikka kulmapotku saatiinkin katkottua ilman torneja, ei taustalta saapunutta jatkolaukausta kyennyt edes notkealantioinen kuningatar torjumaan. Jatkossa erehdyttiin jalkapalloa luulemaan myös viherkenttien jätkänshakiksi, mutta tässäkin luulossa jätettiin huomioimatta, että pelin häviää, mikäli vastustaja saa kolmen suoran. Näin pääsi käymään jälleen kulmapotkutilanteessa, jossa tasoitusta saalistanut joukkueemme unohti kolme vastustajan pelaajaa täysin vartioimattomiksi takatolpalle.

 

Ratsuksi korottunut Mickey Mörssäri palautti toivon vielä henkiin ottelun loppupuoliskolla toisella osumallaan. Valitettavasti toisen puoliajan osalta kolme viimeistä minuuttia olivat ainoat, joiden aikana TräFK taisteli. Tasoitus jäi näin ollen tekemättä, ja ottelu, jonka piti olla ensimmäisen puoliajan perusteella täysin voitettavissa, hävittiin. Tämä tappio tuntuu ihan tappiolta.

Viis-nolla on paha olla (TräFK-RiSA 0-5 (0-1) OSA1

Fyllatyrsaan teoriaa kentän kaltevuudesta ei ole kiistäminen, mutta lauantaina varsinkin vasemmalla laidalla pallot ja kenttäpelaajat vyöryivät vastaan siinä määrin, että olosuhteilla ei tuntunut olevan enää mitään merkitystä. Ainoa asia, mikä oli puolellamme ja meitä vastaan – oli aika.

Klo 18.45 (ottelun alkuun 15min):  Riihimäeltä asti saapunut vastustaja vetää viimeistelyharjoituksia 14 miehen voimin. TräFKin pelaajat vetävät tällä välin neljän hengen (sekä sivusta seuranneen naisen) voimin  kamoja niskaan ja raskaisiin jalkoihin kentän laidalla.

18.48 TräFKin pelaajien keskuudessa alkaa syntyä lievää pohdintaa saataisiinko tänään jopa täysi joukkue kasaan. Tuomari vilkuilee vielä rauhallisena keskellä kenttää kelloa, tähyilee kohti parkkipaikkaa ja pohtii missä kotijoukkue mahtaa vetää alkutreenejä.

18.51 Hieman jo huolestuneelta vaikuttava tuomari päättää rohkaista mielensä ja tulee kysymään keltaisen paidan yllensä saaneelta maalivahdilta, että onko tämä kotijoukkueen kokoonpano. Onneksi ottelun alkuun on vielä runsaasti aikaa, ei hätää. Viime ottelussakin alkulämmöt otettiin autolta juosten kentän laidalle. Ottelupöytäkirja annetaan kohteliaasti ensin vastustajajoukkueen täytettäväksi kun muutamaa omaa pelaajaa odotellaan vielä. Alkaa sataa hieman.

18.56 Muutama kotijoukkueen pelaaja ottaa tuntumaa kenttään viemällä sen poikki reput ja muovipussit vastapuolella olevalle vaihtopenkille. Miehistö on lisääntynyt tällä aikaa kahdella. Alkaa vaikuttaa jo hyvältä. Ilmasta on aistittavissa kirjaimellinen odotus.

18.58 Lievä epätoivo alkaa valtaamaan niin koti- kuin vierasjoukkueenkin. Tuomari ja osa pelaajista jaksaa vielä onneksi vitsailla. Pelipallo pyydetään nöyrästi vastustajajoukkueelta, koska TräFKin virallinen (ja ainut mukaan tullut) ottelupallo on hieman “RiSa”. Tunnelma kevenee hieman epätoivoisen naurun kaikuessa tekonurmen pintaan.

18.59 Punainen viistoperä ilmaantuu renkaat ulvoen parkkipaikalle tuoden mukanaan vielä viimeiset TräFKin pelaajat. Tsemppiä nyt jätkät, hyvin tää menee – just niinku ollaan suunniteltu.

Tuomari viheltää pilliin pelin alkamiseksi. Kotijoukkue aloittaaa pelin kahden vajaalla.

0min – RiSa saa pallon

15min – vastustajan pelaaja rikotaan rangaistusalueella, TräFKin maalivahti torjuu pilkun.

21min – RiSan hyökkääjä puskee johtomaalin 0-1

30min – PUOLIAIKA (0-1)

31min – TräFK menettää pallon

32-59min RiSa tekee lisää maaleja

60min – OTTELU PÄÄTTYY vierasjoukkueen voittoon 0-5. Sade yltyy.

TräFK todisti, että ne jalkapallon maagiset  ensimmäiset 20 minuuttia ovat olemassa. Sen jälkeen alkaa aina ylä- tai alamäki. Kenttä on kalteva.

Ps. Kirjoittaja todisti ottelua kentällä, eikä osittain huonon hämäränäön vuoksi nähnyt kaikkia tapahtumia eikä kaikkia pelaajia.

TräFK – RiSa tänään klo 19.00

TräFK tappelee pisteistä tänään lukion tekonurmella klo 19.00 alkavassa ottelussa. Kaikki ajoissa paikalle, jotta ei tarvitse arpoa kaikkia pelipaikkoja pari minuuttia ennen ottelua.

Ennen peliä jokainen voi sivistää itseään syventymällä käsitteeseen taktiikka jos esimerkiksi vastustaja mainitsee tämän jännän sanan pelin aikana.