Viittausten runsaudensarvi

Runkkareiden liikehdintä internetin ihmeellisessä maailmassa ei ole aina ennakoitavissa. Täten TräFK:n internet-sivustonkin pariin on itsensä erehdyksessä (?) ajanut monikin surffailija, jonka tähtäimessä on mahdollisesti ollut jotain aivan muuta. Tässä koonti toistaiseksi hauskimmista hakusanoista, joilla sivuillemme on päädytty:

1. Gay Porvoon moottoritie

2. Järvenpää + perseestä

3. yön timo

AC JazzPa − TräFK 3-1 (0-0)

Oi onnellisuus! Turhaan olemme sinua jahdanneet, mutta aina karkaat raukkamaisesti kuin kuoleva peto rotkosi rauhaan. Mitä muuta olemme elämältämme pyytäneet, kuin että sinä olisit siinä läsnä? Haista vittu!

 

Taivalluksellemme kärsimysten tiellä ei näy loppua. Olemme potkineet, juosseet, potkineet jaloille, madelleet, tönineet, taistelleet, huutaneet ja kaatuneet. Ja toisaalta sitten taas emme ole. Kaikki kun on niin suhteellista. Ehkä olemmekin kuumailmapallossa?

 

Järvenpään kiihkeätunnelmainen paikallisderby AC JazzPa:n ja Sisyfoksen sisulla avauspisteitään saalistavan TräFK:n välillä oli jälleen vihlova osoitus joukkueemme tolasta. Emme piittaa jumalista, emme kuolemasta. Antakaa meille kivi, niin vieritämme sen vuoren huipulle. Jos kivi vierii alas, vieritämme sen ylös. Uudestaan! Uudestaan! Uudestaan! Meidät voi olla helppo pysäyttää, meidät voi olla helppo ohittaa, mutta meidät on pirun vaikea tappaa.

 

 

Fylla Tyrsas suorittamassa rajaheittoa.

 

Jälleen taisteli joukkueemme voimiensa ja taitojensa ylärajoilla yhden puolituntisen ajan. Jälleen näytti ensimmäisen puoliajan jälkeen siltä, että pistesaldon tuplaaminen, jopa moninkertaistaminen voisi olla mahdollista. AC JazzPa, joka paikallissolidaarisuuden nimissä on toistaiseksi ainoan sarjapisteemme meille edellisessä kohtaamisessa lahjoittanut, oli selkeästi terävöittänyt pelaamistaan edellisestä kohtaamisestamme, jossa TräFK oli jopa hallitseva osapuoli. Korkealla intensiteetillä ja kovalla asenteella pystyimme toki mekin luomaan tilanteita vastustajan maalin tienoille. Tilanne puoliajalla oli varsin oikeutettu pelitapahtumiin nähden.

 

Toinen puoliaika oli kuitenkin monella tapaa kuin toisinto edellisestä kamppailusta. Terävyys oli tiessään. Taistelu oli vaihtunut valjuun tsemppixeen. Pallo poltteli jaloissa, väsy alkoi painaa ja hätä hiipiä puseroon. Vastustaja sen sijaan painoi uupumatta päälle itseluottamusta uhkuen. Ja pum. 1-0. Niin se käy.

 

Seuraava takaisku koettiin kun joukkueemme yllätysmomentiksi värvätty Herra Arvoitus sai rumanoloisesti sukilleen kesken lupaavasti alkaneen hyökkäyksen. Caro mio –huuto raikui Herra Arvoituksen suusta tuskaisella nuotilla lukion kentän pimeässä illassa. Kengän, säärisuojien ja sukkien poiston sekä kohtuullisen tehokkaan kkk-käsittelyn (ei viittaa Ku-Klux-Klaaniin) jälkeen Herra Arvoitus saatiin lopulta pystyyn ja kentän laidalle. Herra itse oli tuskan lisäksi huolissaan myös orvaskettään verhoavien pitkien Hessu Hopo –kalsonkien altistumisesta kriittisille katseille. Mainittakoon, että Herra Arvoitus toipui eittämättä kivuliaasta tällistään vielä takaisin pelin tuoksinaan viime minuuteilla, mistä suorituksesta kohotettakoon Usain Boltin ryhmykkeen kokoinen peukalopotti.

 

Loukkaantumisepisodi laski silmin nähden joukkueemme pelimoraalia, eikä kulunut aikaakaan kun AC JazzPa siirtyi 2-0 johtoon hyvin taistelleen toppariparimme Valkoisen Vapahtajan ja Konén kommunikaatiokatkosta hyödyntäen. Jälleen saatiin taisteluilme vielä palautettua kahden maalin tappioasemassa ja vimmainen yrittäminen palkittiinkin Mr. Tähtisilmän kavennusosuman muodossa. Tätä riemua ei kuitenkaan kauaa kestänyt, sillä isäntänä pelannut AC JazzPa teki varsin pian tämän jälkeen kolmannen osumansa.

 

Mainittakoon, että sekä 2-1 kavennus, että 3-1 johtomaali olivat melkoisen selviä paitsiomaaleja. Tuomarityöskentely ei ottelussa muutenkaan yltänyt edes peliä vastaavalle tasolle. Tätä ei voida kuitenkaan käyttää tekosyynä tappiollemme. Tuomarityöskentely oli tasapuolisesti onnetonta, eikä näin ollen palvellut kummankaan joukkueen etua. Ottelun loppuvaiheilla todistettiin vielä vähemmän arvokasta näytelmää, kun muuan joukkueemme tuulennopea laituri sai ansaitun keltaisen kortin tuomarille osoittamansa avoimen verbaalisen kritiikin seurauksena.

 

Tuskien taipaleemme olemme siis itse raivanneet, ja olemme vastakin raivaavat. Silaammeko sitten pientareet kullalla vaiko soralla on yhdentekevää, sillä itse on meidän taipaleemme taitettava. Via dolorosa mother fucker!

 

 

Jälkisanat:

 

Kirjoitettuani eräällä nimeltä mainitsemattomalla ylikansallisen suuryhtiön tekstinkäsittelyohjelmalla ensimmäisen kappaleen viimeisen sanan, ilmestyi sen alle vihreä aaltoviiva. Siirsin osoittimen ee äm sanan ylle ja painalsin hiiren oikeanpuoleista näppäintä. Tekstinkäsittelyohjelma ohjeisti minua seuraavasti: tarkista, sopiiko sana kirjoittamasi tekstin tyyliin. Sic! Onko todella niin, että tämä tietotekninen sovellus katsoo olevansa minua kyvykkäämpi tyylillisten arvostelmien teossa? Jos on, niin täytyy todeta sillä olevan siihen varsin hyvät syyt. Joka tapauksessa ajatus on jossain määrin pelottava.