HUOM!!! TräFK – TuPS 2 PERUTTU!!!

Lauantain 22.8. ottelu TräFK – TuPS 2 on peruttu. TuPS 2 on luovuttanut pelin meillekin liian tutuksi käyneen pelaajien mobilisointiongelman vuoksi. Näin ollen seuraava pelimme on tiistaina 25.8. klo 20.30 Järvenpäässä lukion kentällä. Tämä ei olekaan mikä tahansa peli, vaan vastassa on rakkain vihollisemme, paikallisvastustaja NouLa AiVa. Kaikki siis paikalle hyvissä ajoin, viimeistään puoli tuntia ennen alkuvihellystä.

Muistutettakoon samassa yhteydessä myös harjoitusvuoroistamme: sunnuntaisin klo 16-18 ja keskiviikkoisin klo 17-18 Terholan kentällä. Paikalla on pelaajiamme ollut verrattain vähälukuisesti, mutta jos SINÄ tulet on meitä yksi enemmän.

KoPa – TräFK 2-1 (1-0)

Mitähän tästä nyt sanoisi?

Olkoon niin, että kesäisenä perjantai-iltapäivänä ei näennäisen terveellä nuorella miehellä ole muuta tekemistä kuin lähteä pelailemaan jalkapalloa. Olkoon myös niin, ettei tätä suunnitelmaa käy muuttaminen vaikka sää on niinkin kesäinen, että taivaalta ryöppyää kuutiotolkulla hailakkaa vittukusivettä. Olkoon niin, hyväksyttäköön se, että puolet hiekkaisen pelialustan pinta-alasta on veden vallassa. Ja kun tämä on hyväksytty, voidaan yhtä hyvin todeta saavutun Korsoon. Onhan niin, että Pöllöliiton piirissä on suuressa viisaudessa päätetty niin, että joukkuuemme kanssa samassa lohkossa pelaa peräti kolme korsolaista joukkuetta. Ei yksi, ei kaksi. Kolme. Mainiota, olkoon niin. Nämä faktat hyväksyttynä, tämä tietäisi kolmea kesäistä vierailu aina ihastuttavalle Korson hiekkakentälle. Olkoon, olkoon, olkoon. Olkoon niin, että lähitulevaisuuden (sekä menneisyyden ja muiden sijaintien ajan alati lyllyvässä sykerössä) merkittävimmät henkilökohtaiset turvallisuuspoliittiset uhkatekijät ovat Korso, Korso ja Korso.

Mutta ei. Se on jo liikaa, ettei tämänkertaista ottelua voitu pelata edes Korson hiekalla, vaan se oli perinteisen massateiniraiskaustapahtuman johdosta siirretty paikkaan, jota kuvaamaan eivät tavanomaiset kirjainmerkit taivu. Vertaukset Varsovan ghettoon vuonna 1941 ovat mauttomia, sillä ne antavat tälle Korson kolkalle paljon anteeksi. Jos tämä tuntuu kohtuuttomalta, ettekä pidä nöyrää kertojaa tarpeeksi luotettavana lähteenä, suosittelen tutustumaan dosentti Frank A. Postolen tutkielmaan Korso – sukellus ihmismielen ja ruumiin pimeimpiin onkaloihin. Teos on keräilyharvinaisuus, mutta sitä voi kysellä.

Kannattaako kysellä jäikö pelitapahtumista kerrottavaa jälkipolville? Meitä oli paikalla kahdeksan, eli juuri aloittamiseen oikeuttava lukumäärä. Heitä oli vähintäänkin kaksinkertainen määrä, eli vaihtomiehiäkin riitti. Näistä lähtökohdista tasapeli vaikutti parhaalta realistiselta tavoitteelta, ja niinpä peliin lähdettiin vähintäänkin puolustusvoittoisella taktiikalla. Kolmen alivoimalla hyökkäys ei ole paras puolustus.

Ensimmäisen puoliajan aikana maalistamme nähden vasemmanpuoleinen edusta oli siinä määrin veden vallassa, että se helpotti puolustamista verraten paljon. Palloa oli mahdotonta pelata maata pitkin lätäkön läpi. Kaukaa sivustalta tulleet keskitykset oli sallittava olosuhteiden pakosta. Tärkeämpää oli varjella maalin välitöntä läheisyyttä. Sinnikkäästä puolustustaistelusta huolimatta korsolaiset saivat aikaan yhden osuman, joka oli poikkeusolosuhteita lukuunottamatta varsin tyypillinen meitä vastaan tehty maali. Keskitys pomppi laidalta maalimme edustalle, ja vartioivien pelaajiemme potkiessa tyhjää vastustaja tuli ja tuikkasi pallon sisälle. Lisäksi ensimmäisellä puoliskolla vastustajalle vihellettiin myös varsin kyseenalaisin perustein rangaistuspotku, olkoonkin, ettei kaatosade ja vetinen kenttä helpottanut myöskään tuomarin työskentelyä. Alakulmaa haeskelleen laukauksen maalivahtimme Ghost Zigga kuitenkin kumiukkomaisesti torjui.

Ghost Zigga sai torjunnoillaan pitää numeroita siisteinä myös toisella puoliajalla. Vähemmän tulvivaan päähän siirtyminen asetti puolustustyöskentelylle lisähaastetta, mutta toisaalta jo vesipallosta kokemusta saaneina osasimme hyödyntää lätäkön suomia mahdollisuuksia vastustajaa ovelammin. Pallo pelattiin ojaan, ja vettä pelkäämätön kylmäverinen Ori Mattila puski itsensä väkisin paikalle ensimmäisenä. Voimallinen töytäys sysäsi pallon kohti maalia, mutta matkalla se muutti suuntaa vastustajan puolustajasta sen verran, että osui vain tolpan sisäpinnalle. Tästä se kimposi liki maaliviivan suuntaisesti, josta puolustaja paniikinomaisesti yritti sen epäonnistuneesti purkaa “väljemmille vesille”. Verkko heilahti ja luotettu maalintekijämme sai taas syytä hurjaan hinuntaan. Enää ei Oria jalkapalloillessa harmittanut samana viikonloppuna Kurikassa järjestettyjen hevosuinnin SM-kilpailujen väliinjääminen, sillä näemmä nämä kaksi toisistaan kaukaista urheilulajia on sittenkin mahdollista yhdistää.

Temppua yritettiin vielä toistaa, mutta johtomaali jäi kuitenkin haaveeksi. Lopun lähestyessä keskityttiin yhä enemmän oman maalin varjelemiseen, missä suurimman työn sai tehdä Ghost Zigga. Hänkään ei lopulta kyennyt pitämään yllä tasatilannetta, ja näin ollen oletusarvoinen tulos kolmen vajaalla pelaamisesta – tappio – toteutui. Peliasenne ja intensiteetti oli kuitenkin tässä pelissä joltisenkin kohdillaan, mikä onkin ainoa jatkoa ajatellen toivoa herättävä asia. Jollei osallistumisen taso kohoa seuraaviin otteluihin voidaan syyskaudella keskittyä etsimään ensi kaudelle pelipaikkaa oikeista joukkueista.

Vaikka yleensä pelaajain puutostilojen jälkimainingeissa on tapana soo soo -henkisesti moittia niitä, jotka eivät ole saapuneet paikalle, on heitä tälle kertaa kuitenkin onniteltava kaukonäköisyydestä ja viisaudesta. Älkää vastaisuudessakaan menkö Korsoon. Me teimme tämän erheen, mutta olkaa te jatkossakin päättäväisiä. Kieltäytykää järjestelmällisesti astumasta jalallannekaan tuohon Jumalan, luonnon, ilon ja auringonpaisteen hylkäämään persläpeen. Nostakaa leukanne ja sanokaa ei! Tämä ei käy! Ei edes siinä tapauksessa, että onnemme lohkoarpajaisissa on ensikaudella yhtä huono kuin tänä vuonna.