TräFK – TuPS 2 0-0

Suomen ja maailman virallinen lämpötilaennätys kautta aikain mitattiin 7.8.2010 klo 17.28 Järvenpäässä, Toivon stadioinin mittauspisteellä. Ilmatieteenlaitos vahvistaa, että mittari näytti 87 celsius-astetta varjossa. Ilmiöllä ei ole mitään tekemistä ilmastonmuutoksen kanssa, vaan kyse on ihan vain klassisesta maailmanlopusta. Ja sellainen toki piristää muutoin niin ankeaa loppukesän päivää kummasti.

Äärimmäisissä olosuhteissa ihmisestä kuoriutuu esiin yllättäviä piirteitä: toiset lamaantuvat, jotkut joutuvat paniikkiin kun taas jotkut toimivat rationaalisesti ja rauhallisesti. Jotkut pelaavat jalkapalloa. Tätä ei voi pitää edelläkuvatunlaisissa olosuhteissa millään muotoa järkevänä, mutta kukin viettäköön viime hetkensä kosmoksessa tahtomallaan tavalla. Ajan seistessä vihellettiin siis ottelu TräFK:n ja TuPS 2:n välillä alkaneeksi.

Tarkemmin kuvattuna kyseessä ei ollut ottelu. Se oli nyt kestävyyskilpailu. Molemmilla joukkueilla ensisijainen tavoite oli säilyä hengissä. Maalinteko oli toissijaista. Näin ollen ei tempo kohonnut edes TräFK:lle mahdottomalle tasolle. Lisäksi joukkueemme oli pelissä varsin kelvollisella miehityksellä, olkoonkin että puolustuksen vakiopelaajista puuttui useita. Vahvuus oli kolmetoista ukkoa, eli vaihtopenkillekin pääsi väälillä käymään. Mukana oli syyskaudelle rekrytoiduista uusista pelureista toistaiseksi vain puolustuksessa sekä laidalla että keskellä operoinut Jakob S. Rostfria, jonka voi hyvällä syyllä sanoa vahvistavan joukkuettamme. Kokonaisuudessa pelaaminen tuntui varsin mielekkäältä, sillä ottelun aikana onnistuttiin useasti jopa syöttämään omille pelaajille, joskus jopa useita syöttöjä peräkkäin.

TuPS:n pelatessa kotijoukkuetta vähälukuisemmalla miehityksellä muodostui ottelusta erittäin tasainen. Ensimmäistä puoliskoa vierailijat hallitsivat, mutta toisella jaksolla TräFK:n onnistui luoda selvästi vaarallisemmat maalipaikat. Näihin kuuluivat muun muassa paluun rosteriin tehneen Ruuhka Tuukan keskityksistä syntyneet tilaisuudet Härskille sekä Vaeltavan Karhun upea vapaapotku ylärimaan. TuPS 2 yritti puhkoa kotijoukkueen puolustusta etupäässä pitkillä palloilla ja juoksemalla. Tämä pakotti alakertamme juoksemaan enemmän kuin vallitsevissa olosuhteissa olisi ollut millään muotoa suotavaa, mutta leiviskästä selvittiin kuitenkin yllättävänkin hyvin. Laitapakit Rostfria ja Ruhtinas sekä topparit Bloody Jylling ja Paella saivat puuskuttaa helteessä epäinhimillisen määrän. Selviytyminen hengissä on ihme. Joitakin kertoja pääsi vastustajakin yrittämään hyvistä paikoista, mutta myös maalivahtimme Ghost Zigga oli erinoimaisessa vireessä.

Kun armollinen loppuvihellys viimein soi ei kukaan kentällä näyttänyt pettyneeltä, ei edes vastustajan puolella. Vaikka avausvoitto olisi toki kelvannut, oli lopputulos kuitenkin kelvollinen. Kuten muuan leipomotuotteessa, siinäkin on reikä. Peräti kaksi. Tästä on hyvä aloittaa uuden palindromin muovaaminen, mutta myös uusia merkkejä siihen soisi ilmaantuvan.