Futsalkausi alkaa 22.11.

Futsalin sarjaohjelmat ovat viimein valmistuneet, ja TräFK pelaa viime kauden tapaan nelosessa. Lohkon Nelonen 1 muut joukkueet ovat: ViTa, EsPa, FC Insiders, SCH 2, EBK Stars, Hukat, LIK, Team Vanpa, FC Pallokalat ja KaPy ja KOPSE 3. Sarja pelataan viitenä pelipäivänä, jotka ovat 22.11., 19.12., 10.1., 31.1. ja 7.3. Lisäksi pelataan mahdolliset sijoitusottelut 21.3. Tästä linkistä löytyy otteluohjelma kokonaisuudessaan.

Tässä vielä otteluohjelma TräFK:n osalta:

su 22.11. klo 11.30 TräFK – Hukat ENERGIA AREENA 2

su 22.11. klo 12.30 EsPa – TräFK ENERGIA AREENA 2

su 22.11. klo 14.30 KaPy – TräFK ENERGIA AREENA 2

la 19.12. klo 12.00 TräFK – FC Insiders ESPORT FUTSAL

la 19.12. klo 13.00 FC Pallokalat – TräFK ESPORT FUTSAL

su 10.01. klo 13.30 TräFK – KOPSE 3 ENERGIA AREENA 2

su 10.01 klo 14.30 LIK – TräFK ENERGIA AREENA 2

su 31.01. klo 9.30 TräFK – SCH 2 ESPORT FUTSAL

su 31.01. klo 10.30 Team Vanpa – TräFK ESPORT FUTSAL

su 07.03. klo 9.30 ViTa – TräFK ESPORT FUTSAL

su 07.03 klo 11.00 TräFK – EBK Stars ESPORT FUTSAL

(su 21.03 sijoitusottelut ESPORT FUTSAL)

KoPa – TräFK 2-1 (1-0)

Mitähän tästä nyt sanoisi?

Olkoon niin, että kesäisenä perjantai-iltapäivänä ei näennäisen terveellä nuorella miehellä ole muuta tekemistä kuin lähteä pelailemaan jalkapalloa. Olkoon myös niin, ettei tätä suunnitelmaa käy muuttaminen vaikka sää on niinkin kesäinen, että taivaalta ryöppyää kuutiotolkulla hailakkaa vittukusivettä. Olkoon niin, hyväksyttäköön se, että puolet hiekkaisen pelialustan pinta-alasta on veden vallassa. Ja kun tämä on hyväksytty, voidaan yhtä hyvin todeta saavutun Korsoon. Onhan niin, että Pöllöliiton piirissä on suuressa viisaudessa päätetty niin, että joukkuuemme kanssa samassa lohkossa pelaa peräti kolme korsolaista joukkuetta. Ei yksi, ei kaksi. Kolme. Mainiota, olkoon niin. Nämä faktat hyväksyttynä, tämä tietäisi kolmea kesäistä vierailu aina ihastuttavalle Korson hiekkakentälle. Olkoon, olkoon, olkoon. Olkoon niin, että lähitulevaisuuden (sekä menneisyyden ja muiden sijaintien ajan alati lyllyvässä sykerössä) merkittävimmät henkilökohtaiset turvallisuuspoliittiset uhkatekijät ovat Korso, Korso ja Korso.

Mutta ei. Se on jo liikaa, ettei tämänkertaista ottelua voitu pelata edes Korson hiekalla, vaan se oli perinteisen massateiniraiskaustapahtuman johdosta siirretty paikkaan, jota kuvaamaan eivät tavanomaiset kirjainmerkit taivu. Vertaukset Varsovan ghettoon vuonna 1941 ovat mauttomia, sillä ne antavat tälle Korson kolkalle paljon anteeksi. Jos tämä tuntuu kohtuuttomalta, ettekä pidä nöyrää kertojaa tarpeeksi luotettavana lähteenä, suosittelen tutustumaan dosentti Frank A. Postolen tutkielmaan Korso – sukellus ihmismielen ja ruumiin pimeimpiin onkaloihin. Teos on keräilyharvinaisuus, mutta sitä voi kysellä.

Kannattaako kysellä jäikö pelitapahtumista kerrottavaa jälkipolville? Meitä oli paikalla kahdeksan, eli juuri aloittamiseen oikeuttava lukumäärä. Heitä oli vähintäänkin kaksinkertainen määrä, eli vaihtomiehiäkin riitti. Näistä lähtökohdista tasapeli vaikutti parhaalta realistiselta tavoitteelta, ja niinpä peliin lähdettiin vähintäänkin puolustusvoittoisella taktiikalla. Kolmen alivoimalla hyökkäys ei ole paras puolustus.

Ensimmäisen puoliajan aikana maalistamme nähden vasemmanpuoleinen edusta oli siinä määrin veden vallassa, että se helpotti puolustamista verraten paljon. Palloa oli mahdotonta pelata maata pitkin lätäkön läpi. Kaukaa sivustalta tulleet keskitykset oli sallittava olosuhteiden pakosta. Tärkeämpää oli varjella maalin välitöntä läheisyyttä. Sinnikkäästä puolustustaistelusta huolimatta korsolaiset saivat aikaan yhden osuman, joka oli poikkeusolosuhteita lukuunottamatta varsin tyypillinen meitä vastaan tehty maali. Keskitys pomppi laidalta maalimme edustalle, ja vartioivien pelaajiemme potkiessa tyhjää vastustaja tuli ja tuikkasi pallon sisälle. Lisäksi ensimmäisellä puoliskolla vastustajalle vihellettiin myös varsin kyseenalaisin perustein rangaistuspotku, olkoonkin, ettei kaatosade ja vetinen kenttä helpottanut myöskään tuomarin työskentelyä. Alakulmaa haeskelleen laukauksen maalivahtimme Ghost Zigga kuitenkin kumiukkomaisesti torjui.

Ghost Zigga sai torjunnoillaan pitää numeroita siisteinä myös toisella puoliajalla. Vähemmän tulvivaan päähän siirtyminen asetti puolustustyöskentelylle lisähaastetta, mutta toisaalta jo vesipallosta kokemusta saaneina osasimme hyödyntää lätäkön suomia mahdollisuuksia vastustajaa ovelammin. Pallo pelattiin ojaan, ja vettä pelkäämätön kylmäverinen Ori Mattila puski itsensä väkisin paikalle ensimmäisenä. Voimallinen töytäys sysäsi pallon kohti maalia, mutta matkalla se muutti suuntaa vastustajan puolustajasta sen verran, että osui vain tolpan sisäpinnalle. Tästä se kimposi liki maaliviivan suuntaisesti, josta puolustaja paniikinomaisesti yritti sen epäonnistuneesti purkaa “väljemmille vesille”. Verkko heilahti ja luotettu maalintekijämme sai taas syytä hurjaan hinuntaan. Enää ei Oria jalkapalloillessa harmittanut samana viikonloppuna Kurikassa järjestettyjen hevosuinnin SM-kilpailujen väliinjääminen, sillä näemmä nämä kaksi toisistaan kaukaista urheilulajia on sittenkin mahdollista yhdistää.

Temppua yritettiin vielä toistaa, mutta johtomaali jäi kuitenkin haaveeksi. Lopun lähestyessä keskityttiin yhä enemmän oman maalin varjelemiseen, missä suurimman työn sai tehdä Ghost Zigga. Hänkään ei lopulta kyennyt pitämään yllä tasatilannetta, ja näin ollen oletusarvoinen tulos kolmen vajaalla pelaamisesta – tappio – toteutui. Peliasenne ja intensiteetti oli kuitenkin tässä pelissä joltisenkin kohdillaan, mikä onkin ainoa jatkoa ajatellen toivoa herättävä asia. Jollei osallistumisen taso kohoa seuraaviin otteluihin voidaan syyskaudella keskittyä etsimään ensi kaudelle pelipaikkaa oikeista joukkueista.

Vaikka yleensä pelaajain puutostilojen jälkimainingeissa on tapana soo soo -henkisesti moittia niitä, jotka eivät ole saapuneet paikalle, on heitä tälle kertaa kuitenkin onniteltava kaukonäköisyydestä ja viisaudesta. Älkää vastaisuudessakaan menkö Korsoon. Me teimme tämän erheen, mutta olkaa te jatkossakin päättäväisiä. Kieltäytykää järjestelmällisesti astumasta jalallannekaan tuohon Jumalan, luonnon, ilon ja auringonpaisteen hylkäämään persläpeen. Nostakaa leukanne ja sanokaa ei! Tämä ei käy! Ei edes siinä tapauksessa, että onnemme lohkoarpajaisissa on ensikaudella yhtä huono kuin tänä vuonna.

TräFK – AC JazzPa 0-10 (0-2)

Muistatteko vielä sen vaaleanpunaisissa pelaavan kutosdivarijoukkueen, joka saattaa saapua kotiotteluihinsakin selvästi vajaalukuisena, jolla ei ole hajuakaan pelisysteemistä eikä edes miehityksestä, jolla ei ole tarvittavia varusteita mukana, joka saa aina selkäänsä suurinumeroisesti ja jonka pelaajat ovat rumia ja vittumaisia luonteeltaan? Me muistamme.
Me muistamme, mutta haluaisimme unohtaa. Kuluvan kauden aikana on edellä kuvatun kaltainen toiminta jo mielissä jäänytkin taka-alalle, ja joukkueemme on ainakin ajoittain ottanut suuren harppauksen absoluuttisesta surkeudesta kohti valjua kehnoutta. On kuitenkin hetkiä jolloin menneisyyden aaveet jälleen nostavat päätä, ja lauantai-illan 15.6. paikallisottelu AC JazzPa:a vastaan oli sellainen hetki.
Alkurituaalit olivat tavanomaiset: kourallinen sekalaisesti varustautuneita idiootteja seisoo kentän laidalla hämmästelemässä kun vastajoukkue lämmittelee täysissä tamineissa. Käsiä levitellään, kiroillaan, ihmetellään missä kaikki ovat ja soitetaan muutama ärtynyt ja tulokseton puhelu. Kun väkeä ei näy ryhdytään kentän laitamilla maleksivia alkoholisteja rekrytoimaan mukaan remmiin. Lopulta kasaan saadaan aloitukseen oikeutta määrä pelaajia. Alkuvihellyksen jälkeen jatketaan kuten ennenkin: käsiä levitellään, kiroillaan ja ihmetellään missä kaikki ovat.
Vajaamiehisenä pelatuksi ensimmäinen puolisko ei ollut TräFK:lta katastrofaalinen, mutta eittämättä kehno. AC JazzPa:n maalit syntyivät maalinedushässäköistä, joissa joukkueellamme on ennenkin ollut hämmentäviä vaikeuksia pallon toisaalle toimittamisessa. Muutoin vaarallisia paikkoja ei vastustajammekaan luonut, mutta omasta pelinrakentelusta lienee parasta vaieta. Toki loukkaantuneenakin kentälle pakotetulle Yön Timolle on annettava tunnustusta väsymättömästä vitsin vääntämisestä.
Jos ensimmäisestä puolikkaasta selvittiinkin vielä ilman täydellistä nöyryytystä saatiin asia korjatuksi toisen puolikkaan aikana. Kolmas ja neljäs takaisku tulivat samankaltaisista tilanteista kuin aiemmatkin, ja joukkueessamme virinnyt luovutusmieliala voimistui alati. Maaleja alkoikin syntyä liukuhihnalta, kaikilta suunnilta, kaikilla tavoilla. Joistain voidaan syyttää puolustuspelin laiskuutta, joistain ehkä maalilla sitkeästi yrittänyttä Ori Mattilaakin, joistain ainostaan vastustajan hyvyyttä.
Olkoonkin ettei esiintymisemme kentällä ollut vähimmässäkään määrin kunniakasta, on murskatappiosta syyttäminen ennen kaikkea niitä, jotka eivät paikalle lainkaan ilmaantuneet. Syitä on monenlaisia, hyviä, huonoja, outoja ja keksittyjä. Totuus on kuitenkin se, että täydellä miehistöllä ja muutamalla vaihtopelaajalla varustettuna joukkueemme ei häviä kymmenellä maalilla. Ei häviä edes viidellä. Voipa olla, ettei häviä lainkaan. Kokeiltaisiinko?

TräFK:lla treenivuorot Terholassa keskiviikkoisin ja sunnuntaisin

Terholan nurmikenttä on nyt avattu, ja vakiotreenivuoromme ovat sunnuntaisin klo 16-18 ja keskiviikkoisin 17-18. Tulkaa paikalle sankoin joukoin ja jättäkää hiekkakengät kaapin perukoille odottelemaan seuraavaa Korson matkaa. Pyytääkää kaveritkin mukaan.

Orient U – TräFK 1-1 (0-0)

Korson hiekka. Epätietoisuus paikalle saapuvien pelaajien määrästä. Vastassa sarjajohtaja, jonka verkkoon ei oltu ennen illan peliä tehty vielä yhtäkään osumaa. Tässäpä oivalliset lähtökohdat kasvattaa TräFK:n riemukkaiden rökäletappioiden kokoelmaa. Vaan katso: todellisuus – se onkin jotain muuta.

Paikalle Saharaan oli ennen alkuvihellystä ehtinyt kaksitoista vierailijan pelaajaa, joten vaihtojakin oli tällä kertaa mahdollista suorittaa. Erityisen ilahduttavaa oli nähdä miehistössä jälleen “Martti Loikkanen” ja “Tuukka Lehtonen”, jotka pelasivatkin mainiosti. Kun ottelun edetessä paikalle ilmestyivät vielä Michel Paella ja Mickey Mörssäri oli TräFK liikkeellä kvantiteetiltaan melko riittävällä ryhmityksellä.

TräFK oli ensimmäisellä puoliskolla ajoittain vaikeuksissa sarjajohtajan painostaessa. Ennakko-odotusten oltua kuitenkin mitättömät pelasi joukkueemme melko ennakkoluulottomasti ja vapautuneesti. Orient U vyörytti, mutta ylivoimainen se ei ollut. Hiekkaista alustaa käytettiin hyväksi laukomalla paljon. Melko kaukaa viuhuvilla vihaisilla kudeilla maaliamme uhattiin useasti, mutta milloin sihti oli näissä kohdillaan oli pallon tiellä aina maalilla kelpo iltapuhteen tehnyt Ghost Zigga. Allekirjoittanut tyytyi tapansa mukaisesti kiertämään verkkaista ympyrää kentän keskustan tienoilla, yrittäen pysytellä mahdollisimman kaukana pallosta. Olkoonkin, että tämä ymmärrettävästi sotii jossain määrin pelin perusajatusta vastaan, on se kuitenkin vallan kelpo strategia olla tekemättä varsinaisia “virheitä”.

Vastustajan taholta pelin jälkeen rehvasteltiin muuan jalkapalloaiheisella keskustelupalstalla heillä olleen runsaasti paikkoja. Jätettäköön tämä kuitenkin omaan arvoonsa, sillä eihän kyseessä ollut keilailuturnaus.

Takaiskumaalilta siis säästyttiin ensimmäisellä puoliskolla, ja pelimme vielä parantuessa toisella alkoi mielissä päilyä jo toive omasta osumasta. Harvassa olivat varsinaiset maalintekotilanteet osaltamme, mutta pelin hallinnassa tapahtui selkeä siirtymä meille myönteiseen suuntaan. Orientin hallinta oli enää varsin näennäistä, ja laukauksetkin peitettiin tehokkaammin. Jopa allekirjoittanut pelasi hetkittäin liki jalkapalloa muistuttavaa peliä. Ajoittain pääsi TräFK:kin hyökkäämään, ja lopulta syntyi kauden ensimmäinen maali Orient U:n verkkoon. “Tuukka Lehtosen” lähietäisyydeltä viimeistelemä osuma oli samalla TräFK:n kauden ensimmäinen ja historian toinen maali Suomen maantieteellisessä perseenreiässä, Korson hiekalla.

TräFK ryhtyi johto-osumaansa puolustamaan ja korsolaiset rynnistivät päälle vimmastuneena. Pian todistettiin jälleen Palloliiton suhtautuvan vakavasti kielenhuoltoon: jo toisessa pelissämme peräkkäin sai vastustajan pelaaja punaisen kortin suunsoitosta. Tällä kertaa ulos ajettiin vaihtopenkillä istunut pelaaja, joten peliä jatkettiin täysin kenttäryhmityksin. Lopulta kotijoukkueen yritys palkittiin tasoituksella. TräFK ei tästä kuitenkaan lannistunut, ja pysäytti voittamaan tottuneen Orient U:n yritykset lisäosumiin. Vielä loppuvaiheilla oli meilläkin tilaisuutemme voittomaaliin muun muassa Mr. Tähtisilmän oivallisissa hyökkäyksissä.

Lopulta pisteet kuitenkin jaettiin. Vaikka johdon menettäminen on toki aina harmillista oli tasapelipistekin tänään voitettu piste. Paluumatka sujui siis kaksinkertaisen positiivisissa tunnelmissa: tuomisina piste ja jälleen pääsimme pois Korsosta.

TräFK – NouLa AiVa 1-2 (0-1)

Mitä olisimmekaan, jos otteluilla ei olisi lainkaan alkuja? Kenties voittajia nykyistä useammin.

Suurin suin ja uholla lähti joukkueemme kaatamaan paikallisvastustaja NouLa AiVaa Stadio d’Esperancella käydyssä derbyssä. Ottelun jännitettä kasvatti entisen träfkiläisen maalivahti Antonio Coschentonin loikkaus vastustajan leiriin kauden kynnyksellä. Kyseinen odottamaton pako on katkeroittanut miehistöämme. Osan on jopa kuultu sortuneen alkoholiin (näyttöä loikkauksen vaikutuksesta tähän ei tosin ole). Näin ollen TräFK ei pelannut vain sarjapisteistä, vaan myös kunniasta.

Peli ei ollut kuitenkaan vanhennut montaakaan minuuttia kun AiVa rankaisi huonosti valmistautunutta ja nukuksissa ollutta ryhmäämme. Jokseenkin sekasortoisessa maalineduspomputtelussa vastustajan valkopaitainen pelaaja pääsi lopulta tuikkaamaan lähietäisyydeltä johto-osuman. Tämän jälkeen taistelu sai uuden luonteen, eikä TräFK oikein toipunut äkillisestä tappiotilanteesta kunnon taisteluun ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Pallollisen pelin ollessa liian hermostunutta olivat kunnolliset hyökkäysyritykset harvassa. Nämäkin olivat liian usein pitkiä roikkopalloja kärkeen palanneelle Ori Mattilalle, joka oli tilanteissa useimmiten aivan liian yksin.

Ottelun seuraava suuntaa-antava käänne saatiin toisen puoliskon edettyä jo hyvin yli puolivälinsä. TräFK:n pyrittyä hyökkäämään avautui AiVa:lle tilaa vastahyökkäyksiin. Yhdessä näistä topparimme syöksyi läpi olleen vastustajan tielle yrittäen pallonriistoa. Hyökkääjä vei kuitenkin tilanteessa voiton ja oli jo nokakkain maalivahtimme Ghost Ziggan kanssa. Tuomari näki noulalaisen otteissa kuitenkin virheen ja vihelsi meille vapaapotkun. Arvatenkin maalipaikkaan murtautunut hyökkääjä oli erimieltä tuomarin kanssa, ja koko NouLan joukkue sortui jokseenkin ala-arvoiseen huuteluun, ja lopulta tuomarin maltti loppui. Punaisen kortin sai NouLa:n pelaaja, joka antoi karkeaa kieltä käyttäen ymmärtää tuomarilla olevan taipumus runsaaseen masturbointiin. Ulosajo oli siis aiheellinen, olkoonkin että fyysinen rakkaussuhde itseen ei ole lainkaan tavatonta. Kyseessä olevalla sanalla on kuitenkin perinteisesti sangen loukkaava klangi, vaikka sillä tarkkaan ottaen viitataankin vaiettuun seksuaalienemmistöön.

Miesylivoiman saavuttamisella olisi luullut olevan piristävä vaikutus peliimme. Kävi kuitenkin niin, että tuomiot vääriksi kokenut vierasjoukkue sai annoksen lisäpuhtia ja onnistui pian kasvattamaan johtoaan komealla laukauksella syntyneellä maalilla. TräFK ryhtyi jälleen pelaamaan tosissaan auttamattomasti liian myöhään, mutta kavennus saatiin aikaiseksi Mickey Mörssärin päästyä laidaltaan karkumatkalle. Kaunis laukaus upposi luopio Coschentonin selän taakse tuoden hieman lohtua. Tasoitukseenkin tarjoutui puolittaisia tilaisuuksia, mutta puhti alkoi olla lopussa.

Tappio oli karvas, mutta ei tietenkään parhain päin selittämättömissä. Vastustajalla oli kuusi vaihtopelaajaa, meillä ei ensimmäistäkään. Tärkeitä vakiopelaajia oli meiltä poissa runsaasti. Kentällä oli myös puolikuntoisia. Nämä tekosyyt ovat kauniita ja tosia. Yhtä lailla on totta kuitenkin sekin, että pelissämme on vielä runsaasti parantamisen varaa. Harjoittelukaan ei olisi pahasta, vaikka vanha kansa toisin uskookin. Toinen kohtaaminen on vielä edessä. Coschentoni on vielä saava ansionsa mukaan, mutta tämä vaatii vaaleanpunaisilta yhteisiä ponnistuksia, enkä tällä viittaa lainkaan sulkijalihasharjoitteisiin. Paska.

Katkerien paskojen kosto – lauantaina kauden tärkein peli

Lauantaina 23.5. klo 18.00 pelattavassa ottelussa TräFK – NouLa AiVa taistellaan muustakin kuin sarjapisteistä. TräFK:ssa viime kaudella surkeasti torjunut Antonio “Il Cattivo” Coschentoni (tunnettu myös taiteilijanimellä Jack N. Jones) siirtyi kauden kynnyksellä laadukkaammaksi luulemaansa NouLa Aivan miehistöön. Nyt on tästä loikkauksesta katkeroituneella kotijoukkueella oivallinen tilaisuus kostaa tämä raukkamainen loikkaus parhaiten osaamallaan tavalla: solvaamalla silmittömästi. Toki sopii myös yrittää voittaa ottelu.

Vain rotta jättää uppoavan laivan, mutta mikä onkaan sellainen olento, joka jättää päättymättömään nousuun valmistautuvan vaaleanpunaisen ilmalaivan? En tiedä, mutta ehkä hän itse tietää.

HUOM! Kaikki lauantaina paikalle klo 17.15.

Harjoitukset keskiviikkoisin klo 17 ja sunnuntaisin klo 16

TräFK treenaa keskiviikkona 20.5. klo 17 Anttilan koulun hiekalla. Pyrkimyksenä on, että joka keskiviikko treenailtaisiin samaan aikaa. Paikat voivat vaihtua sen mukaan miten kentät ovat juniorien käytössä.

Heti kun nurmikentät ovat pelikunnossa on TräFK:lla vuoro sunnuntaisi klo 16-18 Terholan kentällä. Pelipäivinä treenejä ei pidetä.

TuPS 2 – TräFK 3-0 (1-0)

Joskus taistelu on hävitty ennen kuin se on ehtinyt alkaakaan. TräFK:n taistelu vierasottelussa TuPS 2:ta vastaan oli hävitty klo 15.50, neljäkymmentä minuuttia ennen pelin alkua, viiden TräFK:n pelaajan istuessa Järvenpään ABC:n terassilla pohtien miten pääsisivät Tuusulaan.

Lopulta yksitoista pinkkipaitaa juoksi kentälle viime hetkellä, mutta valmistautumattomuus näkyi alusta saakka sangen kaoottisena höntyilynä, sekä haparoivina otteina. Tilannetta ei parantanut se, että poissa oli lukuisia runkopelaajia: Miika Kultaharja, Ruuhka-Tuukka, Pinkki Prinssi, Mickey Mörssäri, Manu Ciao sekä maalivahtina kuluvan kauden aloittanut Ori Mattila, jonka kavioiden kopsetta todistettavasti oli saatu kuulla edellisiltana useankin ravintolan parketilla. Poissa oli myös Yön Timo, vaikka huhut kertovatkin hänen jo kömpineen ulos talvikolostaan. Lieko yövuorossa?

Itse pelistä ei parane paljoakaan sanoa. Ensimmäinen puoliaika sujui vielä siedettävän oloisesti ottaen huomioon heikot lähtökohdat. Toisen puoliajan ainoana valonpilkahduksena oli 2-0 tappioasemassa saatu mahdollisuus kavennukseen. Mr. Tähtisilmä pujotteli itsensä taidolla ja röyhkeydellä vastustajan rangaistusalueelle peräti pallo hallussaan vain tullakseen vastustajan rumahkosti torppaamaksi. Rangaistuspotkusta sanottakoon vain se, että sen jälkeen tilanne oli edelleen 2-0. Loppuvihellyksen lopulta soidessa tilanne oli 3-0. On suoranainen ihme, ettei kotijoukkue onnistunut tekemään enempää maaleja.

Peliesityksistä tuskin voidaan erityisesti kehaista yhtäkään pelaajaamme. Yritteliästä asennetta ja väsymätöntä uurastusta löytyi muutamalta pinkkipaidalta. Allekirjoittanut lähinnä hölkkäili verkkaisesti keskikentän pohjalla vailla päämäärää. Onnistuneet riistot jäivät likipitäen nollaan. Kokonaisuutena joukkueemme ilme oli apaattinen ja laiska. Teimme siis loistottoman paluun omalle tasollemme: origosta etelään, missä puhaltaa viima ja hyy hallitsee. Kunniaksemme voidaan lukea vain se, että Waldo teki Moskovassa muutamassa minuutissa sen, mihin meiltä meni kaksi kertaa kolmekymmentä minuuttia.

HUOM! TuPS 2 pelin ajankohta vaihtunut

Aiemmin ilmoitetun lauantain sijaan TräFK matkaa Tuusulaan TuPS 2:n vieraaksi vasta sunnuntaina 17.5. klo16.30.