TräFK – NouLa AiVa 1-2 (0-1)

Mitä olisimmekaan, jos otteluilla ei olisi lainkaan alkuja? Kenties voittajia nykyistä useammin.

Suurin suin ja uholla lähti joukkueemme kaatamaan paikallisvastustaja NouLa AiVaa Stadio d’Esperancella käydyssä derbyssä. Ottelun jännitettä kasvatti entisen träfkiläisen maalivahti Antonio Coschentonin loikkaus vastustajan leiriin kauden kynnyksellä. Kyseinen odottamaton pako on katkeroittanut miehistöämme. Osan on jopa kuultu sortuneen alkoholiin (näyttöä loikkauksen vaikutuksesta tähän ei tosin ole). Näin ollen TräFK ei pelannut vain sarjapisteistä, vaan myös kunniasta.

Peli ei ollut kuitenkaan vanhennut montaakaan minuuttia kun AiVa rankaisi huonosti valmistautunutta ja nukuksissa ollutta ryhmäämme. Jokseenkin sekasortoisessa maalineduspomputtelussa vastustajan valkopaitainen pelaaja pääsi lopulta tuikkaamaan lähietäisyydeltä johto-osuman. Tämän jälkeen taistelu sai uuden luonteen, eikä TräFK oikein toipunut äkillisestä tappiotilanteesta kunnon taisteluun ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Pallollisen pelin ollessa liian hermostunutta olivat kunnolliset hyökkäysyritykset harvassa. Nämäkin olivat liian usein pitkiä roikkopalloja kärkeen palanneelle Ori Mattilalle, joka oli tilanteissa useimmiten aivan liian yksin.

Ottelun seuraava suuntaa-antava käänne saatiin toisen puoliskon edettyä jo hyvin yli puolivälinsä. TräFK:n pyrittyä hyökkäämään avautui AiVa:lle tilaa vastahyökkäyksiin. Yhdessä näistä topparimme syöksyi läpi olleen vastustajan tielle yrittäen pallonriistoa. Hyökkääjä vei kuitenkin tilanteessa voiton ja oli jo nokakkain maalivahtimme Ghost Ziggan kanssa. Tuomari näki noulalaisen otteissa kuitenkin virheen ja vihelsi meille vapaapotkun. Arvatenkin maalipaikkaan murtautunut hyökkääjä oli erimieltä tuomarin kanssa, ja koko NouLan joukkue sortui jokseenkin ala-arvoiseen huuteluun, ja lopulta tuomarin maltti loppui. Punaisen kortin sai NouLa:n pelaaja, joka antoi karkeaa kieltä käyttäen ymmärtää tuomarilla olevan taipumus runsaaseen masturbointiin. Ulosajo oli siis aiheellinen, olkoonkin että fyysinen rakkaussuhde itseen ei ole lainkaan tavatonta. Kyseessä olevalla sanalla on kuitenkin perinteisesti sangen loukkaava klangi, vaikka sillä tarkkaan ottaen viitataankin vaiettuun seksuaalienemmistöön.

Miesylivoiman saavuttamisella olisi luullut olevan piristävä vaikutus peliimme. Kävi kuitenkin niin, että tuomiot vääriksi kokenut vierasjoukkue sai annoksen lisäpuhtia ja onnistui pian kasvattamaan johtoaan komealla laukauksella syntyneellä maalilla. TräFK ryhtyi jälleen pelaamaan tosissaan auttamattomasti liian myöhään, mutta kavennus saatiin aikaiseksi Mickey Mörssärin päästyä laidaltaan karkumatkalle. Kaunis laukaus upposi luopio Coschentonin selän taakse tuoden hieman lohtua. Tasoitukseenkin tarjoutui puolittaisia tilaisuuksia, mutta puhti alkoi olla lopussa.

Tappio oli karvas, mutta ei tietenkään parhain päin selittämättömissä. Vastustajalla oli kuusi vaihtopelaajaa, meillä ei ensimmäistäkään. Tärkeitä vakiopelaajia oli meiltä poissa runsaasti. Kentällä oli myös puolikuntoisia. Nämä tekosyyt ovat kauniita ja tosia. Yhtä lailla on totta kuitenkin sekin, että pelissämme on vielä runsaasti parantamisen varaa. Harjoittelukaan ei olisi pahasta, vaikka vanha kansa toisin uskookin. Toinen kohtaaminen on vielä edessä. Coschentoni on vielä saava ansionsa mukaan, mutta tämä vaatii vaaleanpunaisilta yhteisiä ponnistuksia, enkä tällä viittaa lainkaan sulkijalihasharjoitteisiin. Paska.

TräFK:n maalijuhlat ja paluu kaninkoloon

TräFK aloitti kautensa viikonloppuna Uudenmaan piirin 6. divisioonan kutoslohkossa. KoPa kaatui lukion tekonurmella maalijuhlien jälkeen selvin numeroin 5-3.  Pinkkien panttereiden ylivoimaa ei horjuttanut edes yksi omiin mennyt maali toisella puoliajalla, joten kausi käynnistyi historiallisella kotivoitolla.

Joukkueen otteluraporttien luoja Fyllatyrsas kilisteli samaan aikaan laseja aivan toisten asioiden kunniaksi, joten valitettavasti tästä syystä historiallisesta voitosta todisteet tulossa vain kuvina myöhemmin.

Tiistaina olikin sitten nopea paluu arkeen Korson kivikentällä ja lepsu pantterilauma otti ja hävisi ottelun Kopse 2:sta vastaan aivan toisen puoliajan loppuun tulleella maalilla. Lukemat olisivat voineet tosin olla vielä monta numeroa rumemmat, mutta vastustajan viimeistely ei ollut sen parempaa kuin vierasjoukkueen, joka sai lopussa edes sen kuuluisan kulman.

Kopse 2 – TräFK 0-1 (0-1).

Pelipäivä 1: TräFK – RiRa Ug A 0-7, HäPS – TräFK 0-2

Voidaan väittää, että todellisuus on tila, joka vallitsee kun asioiden todellisesta tolasta tietoiset tahotkuvailevat olosuhteita, joissa vallitsevat. Toisaalta kuka tahansa voi väittää mitä tahansa.

Niin ollen voin minäkin väittää, että hilsettä tirisevät silmäluomeni olivat auki, enkä oikeastaan ollutkaan unessa sunnuntaina 16.11.2008 klo 11.30. Voin vallan hyvin väittää olleeni läsnä tuossa sijainnissa ajan sykerössä, jossa maailmankaikkeus nytkähti pois kehityskaareltaan, ja suuntasi kohti tuntematonta.

Voidaan myös väittää, että sunnuntaina 16.11.2008 klo 11.30. vihellettiin päättyneeksi neljännen divisioonan Futsal-ottelu, jonka oli voittanut Träskända Futbol Klub lukemin 0-2. Väitettäessä todistustaakka lankeaa väittäjälle, mutta väittäjä laskee sen maahan, pistää ehkä tupakaksi ja jatkaa matkaansa kohti tuntematonta. Saattaapa vislatakin mennessään.

Toisaalta, voidaan myös väittää, että saapuessamme Vantaan Energia Areenalle pelaamaan Futsalin neljännen divisioonan ottelua oli meillä sääntöjen edellyttämällä tavalla mukanamme ottelupöytäkirja ja asianmukainen pelipallo. Voidaan myös vallan hyvin väittää, että pelaajiemme lisäksi kuului seurueeseemme sääntöjen edellyttämällä tavalla yksi ylimääräinen henkilö, jonka olisi määrä toimia toimitsijana kotiottelussamme. Voidaan väittää että en tätä kirjoittaessani pidä kädessäni Vantaan Energia Areenan pukukoppi numero neljän avainta, sillä muistin palauttaa sen infoon ennen lähtöämme. Kuka tahansa voi väittää mitä tahansa.

AC JazzPa − TräFK 3-1 (0-0)

Oi onnellisuus! Turhaan olemme sinua jahdanneet, mutta aina karkaat raukkamaisesti kuin kuoleva peto rotkosi rauhaan. Mitä muuta olemme elämältämme pyytäneet, kuin että sinä olisit siinä läsnä? Haista vittu!

 

Taivalluksellemme kärsimysten tiellä ei näy loppua. Olemme potkineet, juosseet, potkineet jaloille, madelleet, tönineet, taistelleet, huutaneet ja kaatuneet. Ja toisaalta sitten taas emme ole. Kaikki kun on niin suhteellista. Ehkä olemmekin kuumailmapallossa?

 

Järvenpään kiihkeätunnelmainen paikallisderby AC JazzPa:n ja Sisyfoksen sisulla avauspisteitään saalistavan TräFK:n välillä oli jälleen vihlova osoitus joukkueemme tolasta. Emme piittaa jumalista, emme kuolemasta. Antakaa meille kivi, niin vieritämme sen vuoren huipulle. Jos kivi vierii alas, vieritämme sen ylös. Uudestaan! Uudestaan! Uudestaan! Meidät voi olla helppo pysäyttää, meidät voi olla helppo ohittaa, mutta meidät on pirun vaikea tappaa.

 

 

Fylla Tyrsas suorittamassa rajaheittoa.

 

Jälleen taisteli joukkueemme voimiensa ja taitojensa ylärajoilla yhden puolituntisen ajan. Jälleen näytti ensimmäisen puoliajan jälkeen siltä, että pistesaldon tuplaaminen, jopa moninkertaistaminen voisi olla mahdollista. AC JazzPa, joka paikallissolidaarisuuden nimissä on toistaiseksi ainoan sarjapisteemme meille edellisessä kohtaamisessa lahjoittanut, oli selkeästi terävöittänyt pelaamistaan edellisestä kohtaamisestamme, jossa TräFK oli jopa hallitseva osapuoli. Korkealla intensiteetillä ja kovalla asenteella pystyimme toki mekin luomaan tilanteita vastustajan maalin tienoille. Tilanne puoliajalla oli varsin oikeutettu pelitapahtumiin nähden.

 

Toinen puoliaika oli kuitenkin monella tapaa kuin toisinto edellisestä kamppailusta. Terävyys oli tiessään. Taistelu oli vaihtunut valjuun tsemppixeen. Pallo poltteli jaloissa, väsy alkoi painaa ja hätä hiipiä puseroon. Vastustaja sen sijaan painoi uupumatta päälle itseluottamusta uhkuen. Ja pum. 1-0. Niin se käy.

 

Seuraava takaisku koettiin kun joukkueemme yllätysmomentiksi värvätty Herra Arvoitus sai rumanoloisesti sukilleen kesken lupaavasti alkaneen hyökkäyksen. Caro mio –huuto raikui Herra Arvoituksen suusta tuskaisella nuotilla lukion kentän pimeässä illassa. Kengän, säärisuojien ja sukkien poiston sekä kohtuullisen tehokkaan kkk-käsittelyn (ei viittaa Ku-Klux-Klaaniin) jälkeen Herra Arvoitus saatiin lopulta pystyyn ja kentän laidalle. Herra itse oli tuskan lisäksi huolissaan myös orvaskettään verhoavien pitkien Hessu Hopo –kalsonkien altistumisesta kriittisille katseille. Mainittakoon, että Herra Arvoitus toipui eittämättä kivuliaasta tällistään vielä takaisin pelin tuoksinaan viime minuuteilla, mistä suorituksesta kohotettakoon Usain Boltin ryhmykkeen kokoinen peukalopotti.

 

Loukkaantumisepisodi laski silmin nähden joukkueemme pelimoraalia, eikä kulunut aikaakaan kun AC JazzPa siirtyi 2-0 johtoon hyvin taistelleen toppariparimme Valkoisen Vapahtajan ja Konén kommunikaatiokatkosta hyödyntäen. Jälleen saatiin taisteluilme vielä palautettua kahden maalin tappioasemassa ja vimmainen yrittäminen palkittiinkin Mr. Tähtisilmän kavennusosuman muodossa. Tätä riemua ei kuitenkaan kauaa kestänyt, sillä isäntänä pelannut AC JazzPa teki varsin pian tämän jälkeen kolmannen osumansa.

 

Mainittakoon, että sekä 2-1 kavennus, että 3-1 johtomaali olivat melkoisen selviä paitsiomaaleja. Tuomarityöskentely ei ottelussa muutenkaan yltänyt edes peliä vastaavalle tasolle. Tätä ei voida kuitenkaan käyttää tekosyynä tappiollemme. Tuomarityöskentely oli tasapuolisesti onnetonta, eikä näin ollen palvellut kummankaan joukkueen etua. Ottelun loppuvaiheilla todistettiin vielä vähemmän arvokasta näytelmää, kun muuan joukkueemme tuulennopea laituri sai ansaitun keltaisen kortin tuomarille osoittamansa avoimen verbaalisen kritiikin seurauksena.

 

Tuskien taipaleemme olemme siis itse raivanneet, ja olemme vastakin raivaavat. Silaammeko sitten pientareet kullalla vaiko soralla on yhdentekevää, sillä itse on meidän taipaleemme taitettava. Via dolorosa mother fucker!

 

 

Jälkisanat:

 

Kirjoitettuani eräällä nimeltä mainitsemattomalla ylikansallisen suuryhtiön tekstinkäsittelyohjelmalla ensimmäisen kappaleen viimeisen sanan, ilmestyi sen alle vihreä aaltoviiva. Siirsin osoittimen ee äm sanan ylle ja painalsin hiiren oikeanpuoleista näppäintä. Tekstinkäsittelyohjelma ohjeisti minua seuraavasti: tarkista, sopiiko sana kirjoittamasi tekstin tyyliin. Sic! Onko todella niin, että tämä tietotekninen sovellus katsoo olevansa minua kyvykkäämpi tyylillisten arvostelmien teossa? Jos on, niin täytyy todeta sillä olevan siihen varsin hyvät syyt. Joka tapauksessa ajatus on jossain määrin pelottava.

TräFK − Pelikaani 2-3 (1-1)

Jalkapalloa kutsutaan myös viherkenttien shakiksi. Me emme kutsu.

-Hei Spock, mitä vittua sä teet?

-Hyss, hiljaa! Etsä nää et mä kuuntelen noita nappuloita!?!

Johtuisikohan kyseinen ilmaus siitä, että jalkapallo, kuten shakkikin, on äärimmäisen taktinen laji? Fyysisen suorittamisen ohella edellytetään pelaajilta myös aivotyöskentelyä. Näin voi olla, mutta TräFK osoitti lauantain hämärissä käydyssä ottelussa, että läheisempi yhteys puulautojen jalkapalloon on kuitenkin sääntö, jonka mukaan sotamies korottuu ratsuksi edettyään kyllin ylös vastustajan kenttäpuoliskolle. Näin myös kävi, kun muuan joukkoomme loppukaudesta liittynyt pinkkisoturi Mickey Mörssäri antoi osoituksen laukkavoimastaan. Itse Ori Mattilakin joutui katselemaan herran vauhdikasta etenemistä 1-0 johtomaalin tekoon kateellisena.

 

Ensimmäinen puoliaika antoi viitteitä siitä, että TräFK viimeinkin kykenisi ottamaan täydet sarjapisteet. Joukkueemme salainen ase, muuan tässä yhteydessä nimeltä mainitsematon henkilö, jota kutsuttakoon tässä yhteydessä nimellä Herra Arvoitus, todisti kuitenkin myös sen, ettei sotamies voi edetä kentällä takaviistoon ilman katastrofaalisia seurauksia. Taitotasoltaan joukkuettamme eittämättä vahvistavan Herra Arvoituksen armoitettu aivopieru johti vierailijain tasoitusmaaliin, eikä edes ainoan tornimme fyysinen pluskvamperfekti voinut tätä estää. Kotijoukkue ei kuitenkaan tästä lannistunut, vaan jatkoi hyvää peliä koko ensimmäisen puoliajan kuitenkaan onnistumatta lisämaalien teossa. Kokonaisuudessaan ensimmäisestä puolikkaasta jäi sellainen kuva, että ottelu voitaisiin todella, ihan aikuisten oikeasti jopa voittaa.

 

Miksi emme siis kuitenkaan voittaneet? Siksi, että vaikka me emme jalkapalloa hevin viherkenttien shakiksi kutsukaan, ei kyseinen ilmaisu kuitenkaan ole täysin perusteeton. Meidän mielestämme jalkapalloa tulisi kutsua viherkenttien Kimbleksi. Keskiverto träfkiläinen pystyy hahmottamaan kerralla korkeintaan neljä liikkuvaa elementtiä, ja nämäkin vain sillä edellytyksellä, että ne liikkuvat ainoastaan yksitellen, varsin hitaasti ja vain yhteen suuntaan. Liikkua saa, kun painaa muovista kupua kämmenellään. Jos tulee kutonen saa yrittää uudestaan. Mutta kun ei vittu tule! Siispä kämmenet hioten vimmaisesti painallamme muovikupua yhä uudestaan, toistaen liikettä hamaan loppuun, ja jännetupentulehdukseen saakka. Mikä verraton vaihtoehto ainaiselle runkkaamiselle! Ja jos tulee kutonen saa yrittää uudestaan. Vaan entäs sitten? Yrittäminen on vain ensimmäinen askel kohti epäonnistumista. Ja uusi yritys on vain seuraava ensimmäinen askel kohti seuraavaa epäonnistumista. Tule, tule kutonen! Tule, tule kutonen!

 

Ja katso! Ykkönen tuli. Vastustaja, joka ei keskittynyt vain luottamaan hyvään onneen, vaan jatkoi pelaamista TräFK:n nyhvertäessä, onnistui lopulta. Vaikka kulmapotku saatiinkin katkottua ilman torneja, ei taustalta saapunutta jatkolaukausta kyennyt edes notkealantioinen kuningatar torjumaan. Jatkossa erehdyttiin jalkapalloa luulemaan myös viherkenttien jätkänshakiksi, mutta tässäkin luulossa jätettiin huomioimatta, että pelin häviää, mikäli vastustaja saa kolmen suoran. Näin pääsi käymään jälleen kulmapotkutilanteessa, jossa tasoitusta saalistanut joukkueemme unohti kolme vastustajan pelaajaa täysin vartioimattomiksi takatolpalle.

 

Ratsuksi korottunut Mickey Mörssäri palautti toivon vielä henkiin ottelun loppupuoliskolla toisella osumallaan. Valitettavasti toisen puoliajan osalta kolme viimeistä minuuttia olivat ainoat, joiden aikana TräFK taisteli. Tasoitus jäi näin ollen tekemättä, ja ottelu, jonka piti olla ensimmäisen puoliajan perusteella täysin voitettavissa, hävittiin. Tämä tappio tuntuu ihan tappiolta.

Viis-nolla on paha olla (TräFK-RiSA 0-5 (0-1) OSA1

Fyllatyrsaan teoriaa kentän kaltevuudesta ei ole kiistäminen, mutta lauantaina varsinkin vasemmalla laidalla pallot ja kenttäpelaajat vyöryivät vastaan siinä määrin, että olosuhteilla ei tuntunut olevan enää mitään merkitystä. Ainoa asia, mikä oli puolellamme ja meitä vastaan – oli aika.

Klo 18.45 (ottelun alkuun 15min):  Riihimäeltä asti saapunut vastustaja vetää viimeistelyharjoituksia 14 miehen voimin. TräFKin pelaajat vetävät tällä välin neljän hengen (sekä sivusta seuranneen naisen) voimin  kamoja niskaan ja raskaisiin jalkoihin kentän laidalla.

18.48 TräFKin pelaajien keskuudessa alkaa syntyä lievää pohdintaa saataisiinko tänään jopa täysi joukkue kasaan. Tuomari vilkuilee vielä rauhallisena keskellä kenttää kelloa, tähyilee kohti parkkipaikkaa ja pohtii missä kotijoukkue mahtaa vetää alkutreenejä.

18.51 Hieman jo huolestuneelta vaikuttava tuomari päättää rohkaista mielensä ja tulee kysymään keltaisen paidan yllensä saaneelta maalivahdilta, että onko tämä kotijoukkueen kokoonpano. Onneksi ottelun alkuun on vielä runsaasti aikaa, ei hätää. Viime ottelussakin alkulämmöt otettiin autolta juosten kentän laidalle. Ottelupöytäkirja annetaan kohteliaasti ensin vastustajajoukkueen täytettäväksi kun muutamaa omaa pelaajaa odotellaan vielä. Alkaa sataa hieman.

18.56 Muutama kotijoukkueen pelaaja ottaa tuntumaa kenttään viemällä sen poikki reput ja muovipussit vastapuolella olevalle vaihtopenkille. Miehistö on lisääntynyt tällä aikaa kahdella. Alkaa vaikuttaa jo hyvältä. Ilmasta on aistittavissa kirjaimellinen odotus.

18.58 Lievä epätoivo alkaa valtaamaan niin koti- kuin vierasjoukkueenkin. Tuomari ja osa pelaajista jaksaa vielä onneksi vitsailla. Pelipallo pyydetään nöyrästi vastustajajoukkueelta, koska TräFKin virallinen (ja ainut mukaan tullut) ottelupallo on hieman “RiSa”. Tunnelma kevenee hieman epätoivoisen naurun kaikuessa tekonurmen pintaan.

18.59 Punainen viistoperä ilmaantuu renkaat ulvoen parkkipaikalle tuoden mukanaan vielä viimeiset TräFKin pelaajat. Tsemppiä nyt jätkät, hyvin tää menee – just niinku ollaan suunniteltu.

Tuomari viheltää pilliin pelin alkamiseksi. Kotijoukkue aloittaaa pelin kahden vajaalla.

0min – RiSa saa pallon

15min – vastustajan pelaaja rikotaan rangaistusalueella, TräFKin maalivahti torjuu pilkun.

21min – RiSan hyökkääjä puskee johtomaalin 0-1

30min – PUOLIAIKA (0-1)

31min – TräFK menettää pallon

32-59min RiSa tekee lisää maaleja

60min – OTTELU PÄÄTTYY vierasjoukkueen voittoon 0-5. Sade yltyy.

TräFK todisti, että ne jalkapallon maagiset  ensimmäiset 20 minuuttia ovat olemassa. Sen jälkeen alkaa aina ylä- tai alamäki. Kenttä on kalteva.

Ps. Kirjoittaja todisti ottelua kentällä, eikä osittain huonon hämäränäön vuoksi nähnyt kaikkia tapahtumia eikä kaikkia pelaajia.

RIlves 3 – TräFK 6-3

Erotuomarin tulee ottaa mukaan jalkapallo-otteluun seitsemän esinettä omien vaatteidensa lisäksi: pallo, pilli, keltainen kortti, punainen kortti, kynä, lehtiö ja kolikko. Olemme lähestyneet FIFA:a, UEFA:a, Suomen pöllöliittoa sekä Burt Bacharachin siskoa virallisella vetoomuksella lisätä esinelistaan myös vatupassi.

 

On nimittäin niin, että joukkueemme suoriutuminen Uudenmaan kuudennen divisioonan lohkossa 6 on ollut siinä määrin surkeaa, ettei se selity enää varhaislapsuudessa vastaanotetuilla päähän kohdistuneilla vasaraniskuilla, eikä sen paremmin myöskään myöhemmällä iällä suoritetulla kemiallisella sodankäynnillä omaa aivosolukkoa vastaan. Jatkuvat tappiot ovat selitettävissä vain siten, että kentät ovat kaltevia. Jokseenkin selittämättömästi kenttien kaltevuuden suunta vaihtuu aina puoliajalla siten, että joukkueemme joutuu aina hyökkäämään ylämäkeen.

 

Vetoomuksessa esitetyt pöllöilypolitiikan haasteet asettavat uusia ja kasvavia vaatimuksia pöllöilyn toimintakyvylle kaikilla sektoreilla. Tuloksellinen toiminta TRÄFK:n etujen turvaamiseksi edellyttää koko pöllöilyhallinnolta hyvää yhteistyökykyä, kehittyviä valmiuksia, toimintojen yhteensovittamista ja asianmukaisia voimavaroja. TRÄFK:n muoto voidaan saada muodostumaan, kun TRÄFK:ia jäähdytetään nopeasti sen ollessa (Burt Bacharach) voimakkaasti nesteytetyssä olomuodossa. Tällöin TRÄFK:n rakenneosaset eivät ehdi (smack, Burt) järjestäytyä säännölliseen kiderakenteeseen. TRÄFK:lla ei (burtburtuburtburtburtburt) tyypillisesti ole terävää sulamispistettä, vaan sen viskositeetti muuttuu lämpötilan funktiona.

 

Tai toisaalta sitten kuitenkaan ei. Yhtenä harvoista itsensä Jeesuksen Kristuksen sukulaisena tiedän, että sivilisaation tuho on lähellä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita maailmanloppua. Nano-organinstisten ainesten intergalaktinen itsevaltias Hcarahcab Trub hypernovallisessa loisteessaan on tuleva hallitsemaan myös nimellä Tellus tunnettua planeettaamme. Huga huga huga! Hcarahcab’i trtuu hcla’ai ai ai! Am muu!

 

Ihmeliha spam palasi amerikkalaisten ruokapöytiin

 

HUOM: kirjoittaja ei ollut todistamassa ottelua

TräFK – KP-75 23.8.08 0-10 (0-4)

Rakas päiväkirja,

mulla oli lauantaina ihan ällön pöllön mälsä päivä. Mä menin yxien tyyppien kaa yhteen maziin tuol noi, siis niinku pelaa, ja ne tyypit ja sit mä kans oltiin iha huonoi. Ne toiset tyypit joit vastaa me niinku pelattii, oli, niinku, no niinku tosi hyvii.

Sit mä meni niinku kotii, ja sit ku mul oli niinku se paita päällä mikä mulla ja tyypeillä oli siis mazis nii yhet tyypit nauro mulle ja tööttäs niitten auton tööttii ku mä menin tiän yli ja nauro ku mä menin tiän yli ostaa maitoo mun vitun viimezzil rahoil ja ne nauro ja tööttäs. Vittu. Iha mälsääääääää!!!

Sit ku mä pääsin himaa ni mä yritin runkkaa, mut mul ei sit niinku seissy. Eiku, siis seiso. Eiku siis, en, niinku yrittänyt. Tai siis runkannu. Tai siis ei mitää. Unoha.

KOPSE2 – TräFK 5-1 (2-0)

Kuten Sun Tzu sanoi Sodankäynnin taidossa kenraalista, joka alituiseen hävisi, on myös sanottava TräFK:sta: se on meidän metodimme. Häviäminen ei ole ainoastaan seuraus, vaan myös päämäärä. Ja samoin on yrittäminen ensimmäinen askel matkalla kohti epäonnistumista.

Maanantai. Korso. Hiekkakenttä. Kahden miehen vajaus.

Ei lisättävää.

TräFK – KoPa 1-3 (0-2)

Jos kuva kertookin joskus enemmän kuin tuhat sanaa, ei samaa voida sanoa seuraavasta raportista. Kokonaisuudessa se käsittää ilman kuvatekstiä 446 sanaa, informaatioarvon jäädessä kuitenkin puhtaaseen nollaan.

Kuvan herra onnistui kertaalleen kullakin päällään.

Järvenpään lukion tekonurmella käyty kamppailu TräFK – KoPa voidaan tiivistää seuraavasti: kaksi kohtuullisen saamatonta nahjustelusakkia viänsi peistä siitä, kumpi on vähemmän saamaton. Intensiteetti kohosi kuumimmillaankin korkeintaan viittomakielisiä uutisia vastaavalle tasolle.

Vain yhden pelaajan osalta KoPa nousi selkeästi isäntiä paremmalle tasolle. Numerolla 18 pelannut joltisenkin väkivahva Kerberos ratkaisi ottelun voittamalla pääpallot musertavalla ylivoimalla kentän molemmissa päissä. Kaikki vierailijan maalit olivat seurausta kyseisen vertikaali-Villen suvereenista ilmatillan hallinnasta. Tältä osin kamppailun draaman kaari noudatteli saksalaisista rakkauselokuvista tuttua kaavaa: voiviiksinen kaapelimies Horst (symboloi KoPa:a) soittaa kahden peroksidikutrisen opiskelijaneitosen Brunhilden ja Gertruden (symboloi TräFK:ia) solukämpän ovikelloa.
Horst: Der ist eine problem mitt deine Kabel?
Gertrud ja Brunhilde: Jah, jah, jaaaaahhhh!
Horst: Ich fixe deine Kabel!
Seuraa agressiivinen ja intensiivinen perseinvaasio korkeassa polviasennossa miehekkään urahtelun säestyksellä, joka huipentuu viilien sinkoamisella pikku viiliviiksi-kissimirrien visiiriin.

On siis käytännössä niin, että TräFK hävisi yhdelle miehelle 0-3, mikä on jo sinälläänkin melkoisen mustaa huumoria. KoPa:n TräFK kellisti 1-0, Ori Mattilan pienestä kulmasta viimeistelemällä osumalla. KoPa:n numero 18 sen sijaan vei avauspuoliskolla kulman jälkitilanteesta vieraat 0-1 johtoon tarkalla puskulla. Hieman myöhemmin soi jo toistamiseen, ja jälleen maalin pohjusti Kerberos jatkamalla kulman maalin edustalle reippaasti paitsiossa olleelle pelaajalle, joka puski sen verkkoon. Kahden miehen voimin suoritettu vartiointikaan ei auttanut pitämään Kerberosta aisoissa. Myös kolmas osuma syntyi erikoistilanteesta ja saman kolossin nupista, vaikka tässä vaiheessa vartiointi suoritettiin jo kolmen pinkkinutun voimin.

Kentän laidalla ottelua seuranneen ramman basistin kertoman mukaan KoPa:n leiristä myönnettiin erikoistilanteisiin panostetun erityisesti. Muilta osin ei vierasjoukkueenkaan esiintyminen ollut erityisen loistokasta. Toisaalta on myös todettava, ettei TräFK olisi tällä kertaa ansainnut pistettäkään oman esityksensä valossa. Kaukana oli se taisteluhenki ja intensiteetti, jolla sarjan kärkipään paikallisvastustaja NouLa AiVa laitettiin ahtaalle viikkoa takaperin. Tilalle oli vaihtunut aneeminen surffailu ja hätäily pallon kanssa. KoPa:n leiristä tunnustusta sai kuuleman mukaan kuitenkin kärkitähtösemme Mr. Tähtisilmä, joka ei hänkään ollut aivan terävimmillään johtuen mitä ilmeisimmin edellisillan rypemisestä aiheutuneesta kohmeesta. “Onneksi palloa ei tälle kaverille kovin usein saatu”, kuultiin vierailijoiden kommentoivan.

Siinä, että tämän internet-sivuston anti on toistaiseksi parasta mitä joukkueemme on kyennyt kauden aikana tarjoamaan ei ole mitään hauskaa. Ansio tästä ei suinkaan kuulu niille, jotka allekirjoittanut mukaan lukien ovat tuottaneet tälle sivustolle niin kutsuttua sisältöä, vaan koko joukkueellemme – allekirjoittanut mukaan lukien – joka on asettanut laatukriteerit häkellyttävän alhaiselle tasolle. Vaan hauskuushan on katsojan silmässä, ja tässä tapauksessa se on kaivautunut varsin syvälle, kuin jääpiikki. Itseänihän naurattaa tälläkin hetkellä aivan simona. Onkin varsin vähättelevää sanoa, että TräFK olisi jalkapallojoukkue. Sen paremmin ei voida väittää, että TräFK olisi elämäntapa. TräFK on pikemminkin tapa suorittaa itsenmenehdytys taksijonossa yölliseen makkaraperunoiden nauttimiseen tarkoitetulla muoviaterimella.