NouLa Aiva – TräFK 2-1 (1-0)

Tasan ei käy onnen lahjat. Siispä tasan eivät käyneet myöskään sarjapisteet.

Reilun kuukauden mittainen ottelutauko on päättynyt, ja TräFK palasi tositoimiin Järvenpään lukion tekonurmella perjantaina 1.8. Ottelua isännöi sarjan kärkikastiin kuuluva NouLa Aiva, joten kyseessä oli todellinen Daavid vastaan Goljat -asetelma. Joukkueiden edellinen kohtaaminen kauden avausottelussa päättyi NouLa:n 1-3 voittoon.

Mainittakoon, että kesätauon aikana on huhuiltu NouLa:n taholta jo ehdotellun pelaajillemme joukkueenvaihtoa. Ehkä peräti niinkin, että ensi kaudeksi koko TräFK:n mies”vahvuus” siirtyisi NouLa:n riveihin. Tällaista arroganssia ei voida sallia! Alas NouLa:n ylivalta! Jazzpalaisia emme ole, noulalaisiksi emme halua, olkaamme siis träfkiläisiä.

Asetelmien innostamana lähti vierasjoukkue pelvotta päin vihollista. Alun tauon jälkeisestä hermostuneisuudesta huolimatta NouLa joutui ajoittain ahtaalle, ja jo ensimmäisellä puoliskolla oli TräFK:lla tilaisuuksia siirtyä ottelussa johtoon. Seurajohtaja Konén johtama puolustus piti NouLa:n hyökkäykset kohtuullisen hyvin aisoissa. Kesätauon aikana oli joukkueemme selkeästi muhiutunut astetta vaikeammin nujerrettavaksi. Tasapelipiste toista paikallisvastustajaa AC JazzPa:a vastaan ei ehkä sittenkään ollut silkkaa sattumaa. Lisäpontta yritykselle antoivat toki ihanat fanimme, jotka kannustivat villisti penkeillä oluen latkimisen lomassa.

Ensimmäisen puoliajan parhaisiin paikkoihin TräFK:lla lukeutui Ori Mattilan karkumatka vasemmalla laidalla, joka päättyi nopean tilanteen huomioon ottaen varsin kelvolliseen nostoyritykseen. Maalivahdin yli pallo nousikin, mutta vauhti oli sikäli verkkainen että NouLa:n puolustus ehti hyvin luutia pallon pois maaliviivan tuntumasta. Lähelle pääsi myös Miika Kultaharja, joka ei kuitenkaan aivan ehtinyt Ruuhka-Tuukan ovelaan syöttöön ennen vastustajan maalivahtia.

NouLa:n avausmaali syntyi harmillisen tupeloinnin merkeissä allekirjoittaneen lahjoittaman kulmapotkun jälkitilanteesta. Ensimmäisen tilanteen sai aina valpas Jack N. Jones nyrkkeiltyä, mutta pallopugilismia häiritsi merkittävästi puolustuksemme Jonesin eteen asettama lihamuuri, ja näin ollen palloa ei saatu kovinkaan kauaksi omasta häkistä. Lopulta muuan tässä yhteydessä nimeltä mainitsematon pitkänhuiskea paino- ja kopioliikkeen työntekijä survoi pallon maaliin päällään. Maaliviivaa vartioineella Rosvo-Roopella ei ollut mahdollisuutta ehtiä pallon tielle.

Toiselle puoliajalle TräFK lähti taistelutahtoisena, mutta väsymyksestä alkoi näkyä merkkejä. Toppari Koné loukkaantui lievästi, eikä halukkaista paikkaajista syntynyt kummoistakaan jonoa. Lopulta topparin tonttia hoiteli Konén kanssa vuorotellen tahi yhdessä Karri Karpasov. Puolustuksen muodostelmista voitaneen esittää erilaisiakin tulkintoja. Kaiken kaikkiaan kyseessä on makuasia. Pahimman kaltaiseen pelipaikkasähläilyyn ei tällä kertaa kuitenkaan sorruttu, vaan paketti pysyi kasassa, joskin natisten.

Tasoitusmaalin ahnas metsästys johti myös useammin tilanteisiin omassa päässä. Lopulta kävikin niin, että muuan tässä yhteydessä nimeltä mainitsematon pitkäkoipinen baarityöntekijä murtautui loistavaan pystysyöttöön ja ohitti siihen asti varsin hyvin toimineen paitsiolinjan. Jones syöksyi samanaikaisesti vastaan kohti palloa, mutta pesäpallomaisesti oli tässäkin tilanteessa hyökkääjällä etu. Epäonnekkaasti pallo pompahti kannaltamme väärälle puolelle Jonesia, ja vastustaja pääsi ruikkimaan tyhjiin. Voihan vihtrilli.

Viimeistään tässä vaiheessa mahdollinen lukija havainnee, että vasemmalla puolustajalla on ollut aitiopaikka seurata kumpaisenkin vastustajan osuman syntyä. Tästä herännee kysymys: miksi ei tarvittaviin toimenpiteisiin maalien ehkäisemiseksi ole ryhdytty? On niin, että puolustaja puolustaa, jos osaa. Raportoija sen sijaan raportoi. Sitä, mitä tässä kerron, ei tule käyttää minua vastaan muutoin kuin raportoinnin tasoa ja tarkkuutta koskien.

Kahden maalin takaa-ajoasemassa tappio tuntui jo varmalta, mutta hivenen yllättäen TräFK:n hyökkäystyöskentely vain parani. Hyvä tilanne syntyikin jo pian vastustajan tähtösen Maximuksen kaadettua hivenen rankkarialueen ulkopuolella meidän tähtösemme Mr. Tähtisilmän vaparin ja keltaisen kortin arvoisesti. Vapaapotkun jälkitilanteen flipperissä vastustaja oli kuitenkin jälleen onnekkaampi. Keltaista viuhahteli vastustajalle myös jatkossa yhteensä viidesti, enimmäkseen kuitenkin Pöllöliiton kriteerien mukaisen kielenhuollon merkeissä.

Lopulta TräFK:n sinnikkyys palkittiin, kun rankkarialueella giggaillut Kultaharja rapattiin nurin sääntöjen vastaisin ottein. Kultaharjan viimeistely pilkulta oli litmasmaisen maaginen: luja ja vittumaisen päättäväinen runttaus maalin vasemman yläneljänneksen puolivälin tienoille. Olé! Takaa-ajo ei ole vain hiihtolaji.

Jäljellä olevan ajan TräFK käytti lähinnä puolittaisten maalipaikkojen tuhlailuun ja lepsuun puolustamiseen, ilmeisesti luottaen jo ennestäänkin vähäiseen onneen. Mutta onnea ei ole. On vain Toivo. Tämä tuli todistettua viimeistään silloin, kun vastustajan alati jatkuneista kovista otteista johtuen vihellettiin TräFK:lle vapaapotku aivan rangaistusalueen viivalta ottelun viimeisillä minuuteilla. Mr. Tähtisilmän kierteinen veto oli mahdollisimman vittumainen torjuttava, ja lähes täydellisen tarkka. Mutta. Ei aivan. AiVan.

Heti loppuvihellyksen jälkeen nähtiin muuan tässä yhteydessä nimeltä mainitsemattoman vasemman puolustajamme pakenevan kritiikkitulvaa juoksujalkaa halki kentän huomattavasti nopeammin kuin kertaakaan ottelun aikana, ja jatkaneen matkaa polkupyörällä. Huhut kertovat pakomatkan jatkuneen yli kuntarajojen, aina Pornaisiin saakka, joka ei ole vielä allekirjoittanut Uudenmaan sisäistä sössijäin luovutussopimusta.

Bokma-haaste 2008: Pelkoa ja inhoa Pellonkulmassa

Haasteeseen on vastattu, ja nyt on siitä toipuminenkin jo edennyt niin pitkälle, että voidaan ruotia tuloksia. Haasteeseen on vastattu, mutta vain voimalla seitsemän miehen.

Kiljukoon nyt kaikkein kaula,
Koska mielin virren laulaa
Voimasta seitsemän miehen

Loikkasen talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo liki Pellonkulman Alepaa. Sen lähiympäristössä on hautakivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennen kuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Muutoin on talolla avara nurmikenttä, jota reunustavat istutukset, jotka tämä tiluksen ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta olivat langenneet sille. Niinpä Loikkasen isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa eduista kuin omasta parhaasta, otti osakseen kulon polttamisen saunansa pesässä. Ja tämä oli niiden seitsemän hampuusin olinsija sen illan ajan, josta tässä nyt käyn kertoilemaan.

Hampuusien nimet satunnaisesta satunnaisimpaan ovat Koné, Fylla, Jones, Che, Tiger, Prinssi ja Tähtisilmä.

Ensimmäisenä illan isännän Konén viihtyisään residenssiin saapui allekirjoittanut, Fylla. Tulikivenkatkuinen valitusduetto osallistujamäärän vähäisyydestä jatkui, kunnes yltyi kvartetoksi Konén kahden veljen saavuttua paikkaamaan vajetta. Heitä ei kuitenkaan tässä yhteydessä voida laskea virallisesti mukaan saunaillan miesvahvuuteen, ei niinkään heikkoutensa johdosta, vaan siksi, ettei heistä kumpainenkaan toistaiseksi kuulu Träskända Fotbol Klubin pelaajistoon.

Kutsu oli käynyt ihmisten saapua kello kuudeksi. Seuraavia vieraita saatiin kuitenkin odotella lähes yhdeksään saakka, jolloin paikalle saapuivat jalkaisin vaeltaneet Che ja Prinssi, sekä pian heidän perässään Jones. Tässä vaiheessa ei Bokmaa enää pidetty vakan alla. Oli aika kohdata haaste.

Illan viralliseksi kurkunkostuttajaksi laajasta ehdokasryhmästä tiiviin seulonnan tuloksena oli valikoitunut pisteliään aromikas Bokma Oude Friesche Genever, Hollannin lahja maailmalle. Pian oli aika testata herrain kestävyyttä muutoinkin kuin nesteitse, ja pyöräyttää käyntiin paljasjalkapotkintakamppailu. Che, Jones ja allekirjoittanut kyykyttivät kapealla nurmikaistaleella Prinssiä, Konéta ja Loikkasten Liigaa niinkin selvänumeroisesti, että nämä joutuivat lopulta luovuttamaan. Rangaistuksena häviäjille oli ylimääräinen kulaus hollantilaista, mutta reilun pelin hengessä myös voittajat ottivat omansa.

Pian seuraan liittyi myös Tiger, jonka suu käpristyi hyytävään irveeseen kun siihen oli kaadettu nestettä neliskulmaisesta juhlapullosta. Tigerkin kuitenkin toipui Bokma-neitsyytensä menetyksestä ja iskikin pian löylyä antaumuksella, valistaen samalla syntyperäisiä suomalaistovereitaan synnyinmaansa Barbadoksen saunakulttuurin hienouksista.

Potkinta päättyi, mutta saunonta jatkui, ja lomassa käydyn varsin tuloksellisen ideariihen parasta antia olivat tositelevisioformaatti Sinustako TräFK:lainen?, jonka markkinointi tuotantoyhtiöille aloitettaneen lähivuosina. Synopsista yritettiin tiivistää kaasuksi, mutta se valitettavasti pääsi sublimoitumaan ja juoksemaan karkuun.

Olomuotoaan muutti myös Bokma. Tämä arvotettu seurustelujuoma jatkoi osaltaan Lentävän hollantilaisen saagaa. Hyrylästä peukalokyydillä paikalle itsensä taistellut Tähtisilmä ei nimittäin sinnikkäistä pyrkimyksistään huolimatta kyennyt saattelemaan nestettä vatsanpohjansa tyveneen satamaan, vaan hollantilainen jatkoi lentoaan vatsahapoilla täydentyneessä olomuodossaan kohti nurmikkoa.

Ilta jatkui kunkin osalta miten jatkui. Allekirjoittanut keräsi seurakseen Tigerin, Tähtisilmän sekä tämän muassaan tuoman teinipissiskatraan. Tällä vahvasti intoksikoituneella urhealla joukolla suoritettiin vaaroja kaihtamaton puolimaraton täyspakkauksilla aina tarunhohtoiseen Jamppaan saakka, missä odotti hyvin kypsynyt kotiviini. Palautumista voimia koetelleesta vaelluksesta tehosti myös Tigerin pohjoismaalaiseen makuun varsin pikantisti maustettu sekameteliseos, joka pakotti itse kunkin suorittamaan varsin kiihkeitä intervallipyrähdyksiä olo- ja kylpyhuoneiden välillä.

Haasteeseen oli vastattu, mutta haaste ei pysähdy koskaan. Se vain vetäytyi hetkeksi keräämään voimia, palatakseen jälleen. Tämä tapahtunee heti, kun Träskända Fotbol Klub saavuttaa jälleen sarjapisteen, eli luultavasti jo lähivuosina. Ja tiedoksi eritoten kaikille niille, jotka tällä kertaa katsoivat parhaaksi jäädä ottamatta haastetta vastaan, syystä tai toisesta, hyvästä tai huonosta, tulee se palatessaan olemaan hirmuinen.

Elettiinpä ennenkin
Vaikk’ ojan takan’ oltiin
Ojapuita poltettiin
Ja ojast’ oltta juotiin

HUOM! Kuvia saunaillasta tulossa piakkoin.

Futura 2 – TräFK 5-0 (1-0)

Muuan suuri valtiomies ei ole koskaan sanonut: Porvoo on ihan perseestä. Me sanomme.

Sikäli oltavat olivat kotoisat, että pelialustana toiminut Kokonniemen nurmi oli kutakuinkin yhtä hyvässä kunnossa kuin usein “harjoituksiemme” paikkana toiminut Terholan kenttä. Siihen porvoolaisten vieraanvaraisuus sitten rajoittuikin. Ensinnäkin koko ajonmatkan ajan vitutti aivan simona katsella miten hulppeasti eräät asuvat. Jotkut meistä asuvat betoniumpioissa, joihin on hyvällä onnella jätetty hengitysaukkoja. Siksi päivänvalossa pelaaminen on useille vaikeaa.

Valosta ei tarvinnut silti juuri huolehtia, sillä porvoolaiset isäntämme olivat silkkaa vittumaisuuttaan tanssineet sadetanssin ennen ottelua, tehden pelialustasta entistäkin arvaamattomamman. Tällä oli luonnollisesti negatiivinen vaikutus ainoastaan vierailijain peliesityksiin, koska [lauseen loppu poistettu mielikuvituksen puutteesta johtuen, sekä lasten suojelemiseksi].

Kaukainen sijainti ja vieras kulttuuri oli säikäyttänyt suuren osan pelaajistamme jäämään kotikonnuille. Porvooseen asti oli vaivautunut vain kymmenen pelaajaa. Jack N. Jonesin ollessa jälleen poissa kortinpeluukiireistä johtuen otti maalivahdin tehtävät hoidettavakseen Ori Mattila, jonka keskittymistä häiritsivät merkittävästi kentän viereisellä radalla keimailleet tammat. Tämä oli jälleen yksi osoitus porvoolaisten kavaluudesta.

Varusteet oli sen sijaan valittu viimeisen päälle: Mr. Tähtisilmä lahjoitti allekirjoittaneelle aivan upean otsanauhan. Itse olin pelipäivän aattona hankkinut itselleni GAP:n (Gay’ish Artefact Promoters) Gayest Utensil Of the Year -palkitseman vaaleanpunaisen puhallettavan kassin, johon juuri ja juuri mahtuu esim. pelipallo tahi nappulakengät. Suosittelen kaikkia suuntaamaan kiireen kanssa Järvenpään Saiturin Pörssin osastolle, jossa kaikki tuotteet ovat yhden euron hintaisia, ja hakemaan omansa. Tavaraa on tarjolla vain niin kauan kun emme osta niitä pois.

Kilpavarustelu ei kuitenkaan itse pelissä auttanut. Miesylivoiman edessä oli joukkueemme tuomittu alusta saakka koko lailla puolustuskannalle. Ensimmäisen puoliajan osalta on kuitenkin annettava tunnustusta työmoraalista, joskin oma pelinrakentelu oli jälleen kerran varsin hataraa. Muutamia hyökkäyksen poikasia saatiin aikaan kun pallo saatiin toimitettua joko Miika Kultaharjalle tai Mr. Tähtisilmälle asti. Kiireisessä puolustuspäässä urakoivat ansiokkaasti topparina Koné ja oikealla laidalla Rosvo-Roope. Tukea he saivat hyvin myös muun muassa keskikentän Ruuhka-Tuukalta, Tony Tigerilta, Mustafe de Esperancelta sekä hetkittäin myös vasemmalta laitapuolustajaltakin. Muun muassa ehtiväisen Karri Karpasovin poissaolo näkyi keskikentällä vastustajan hallintana.

Peli pidettiin nollanollassa ensimmäisen puoliajan loppupuolelle, eikä vastustaja saanut luotua kovinkaan loistavia tilanteita. Laukaukset lähtivät pääasiassa melko kaukaa. Tämä ei lopulta haitannut kotijoukkuetta, sillä juuri kaukaa lähteneestä kudista avausmaali lopulta syntyi. Vaarattoman näköinen maanuoliainen pomppasi maalinedustan muhkuroista ikävästi ja liukas pallo lipsahti Orin otteesta verkkoon. Näin ollen ei Oria päästy nollapelin kunniaksi kruunaamaan, mutta ruunaamista kyllä harkittiin.

Toiselle puoliajalle lähdettiin astetta rohkeammalla asenteella hyökkäyspelin osalta. Jonkin aikaa näytti täysin mahdolliselta, että tappioasemasta noustaisiin, mutta puoliajan lähestyessä puoltaväliään alkoi vastustajan parempi kunto-, taito-, äly-, kovuus-, ulkonäkö- ja vaakataso tuottaa yhä enemmän ongelmia puolustuksellemme. Allekirjoittanut katkaisi kertaalleen rangaistusalueen tuntumassa korkean syötön kädellä. Humaani tuomari huomasi onneksi kuitenkin heti, että rikkeentekijä on mitä enimmissä määrin syyntakeeton ja heltyi antamaan tilanteesta vain vapaapotkun.

Lopulta kävi kuitenkin niin, että vastustaja pääsi nopealla offensiivilla musertavan näköiseen ylivoimatilanteeseen rankkarialueellamme ja Rosvo-Roope oli pakotettu esittelemään notkeuttaan tällä kertaa break dance -henkisellä katkolla. Valitettavasti kaiken todennäköisyyden vastaisesti myös Rosvon onnistui kaikista ruumiinosistaan työntää juuri kätensä ensimmäisenä pallon tielle, ja näin ollen oli tuomari pakotettu viemään pallon pilkulle, vaikka vierailijain mielestä oikeampi tuomio olisikin ollut puolipiste. Tuloksena oli 2-0 osuma viileästä viimeistelystä.

Tästä eteenpäin ei TräFK:n pelaajisto enää juuri jaksanut keskittyä puolustamiseen. Yritys kavennuksen aikaansaamiseksi oli kovaa, mutta valitettavan tuloksetonta. Joitakin kertoja pallo onnistuttiin toimittamaan Mr. Tähtisilmälle tai Kultaharjalle, mutta vastustajan puolustus kesti paineen hyvin. Mitä pidemmälle ottelu eteni, sitä väsyneemmiksi kävi vajaa miehistömme. Loppu on korutonta kertomaa. Omaan verkkoon nahkakuula löysi tiensä vielä kolmesti, ja tuloksena oli näin ollen jo perinteikkääksi muodostunut viiden maalin tappio. Vielä viime hetkillä sai TräFK vapaapotkun aivan vastustajan rankkarialueen tuntumasta, mutta Rosvo-Roopen mainio kuti ei ollut kyllin mainio.

Paluu maan kamaralle lauantaisen tasapelipisteen jälkeen oli numeraalisesti karu, mutta peliesitys antoi kuitenkin syytä myös toiveikkuuteen. Debattia ottelun jälkeen käytiin ankarimmin siitä, kumpi vakiokassarimme Jonesin tilapäistuuraajista suoriutui leiviskästään kunniakkaammin. Ori Mattila pitäytyi puhtaan tilastollisessa katsantokannassa katsoen olleensa viidellä päästetyllä maalilla parempi kuin Koné, jonka taakse nahkakuula livahti Hyvinkäällä jopa seitsemästi. Koné sen sijaan turvautui vaikeammin mitattaviin määreisiin torjuttavien laukausten laadusta. Lopulta tultiin yhteistuumin kuitenkin siihen tulokseen, että selkeästi surkein maalivahtimme onkin ollut Jack N. Jones, joka on kauden aikana joutunut nöyrtymään peräti 23 kertaa.

Loppuyhteenvetona puolikkaan kauden päätösottelusta totean omasta puolestani seuraava: voihan kenkkuuksien keljuus että oli mälsää! En pelaa yhtään matsia kutosta ainakaan kuukauteen.

Ja ettei kenellekään jäisi epäselväksi mielenterveyteni tola yymmffgh blzzzr jjaab hkl..mm bdfkehittyvienbtrlmaakuntienfzglsuomi dffde kke’’yyyy!!!

Kaunista kesätaukoa. Kosketelkaa itseänne.

TräFK – AC JazzPa 1-1 (0-0)

Sen jolla onni on tulisi kaiketi onnensa kätkemän. Me emme kätke.

Prinssin residenssi, Helsingintie 13, Järvenpää, 14.6.2008 klo 22.25: Surrealisti Miró toteuttaa itseään tyylisuunnalleen uskollisesti sulattamalla aivojaan. Vahvan intoksikaation aiheuttama päihtymyksen kaltainen tila saa nuorukaisen villiksi.

Ravintola Esperance, Mannilantie 43, Järvenpää, 14.6.2008 klo 23.36: Kaksi karvakasvoista idioottia laulaa karaokessa sydämensä kyllyydellä Volgaa kolmannen (joskin kasvoista karvattoman) villisti hurratessa pöytänsä äärestä.

Mitä on tapahtunut?

Karhukirjeenvaihtajamme Haadeksesta ilmoitteli viikonloppuna tapahtuneen kummia: yöpakkasia oli pidellyt. Mutta ei siinä mitään kovin yllättävää ole, sillä Järvenpään lukion tekonurmella todistettiin lauantaina jotain vielä uskomattomampaa: Träskända fotbol klub ei hävinnyt ottelua.

Niille, jotka eivät paikalla olleet esitettäköön vielä edellä mainitun tueksi virallinen linkki Pöllöliiton sivuille, josta totuuden voi todeta: Pöllö.

Tässä yhteydessä vakuutan, että puhun niin totta kuin osaan. Seuraavaa ei tule siis pitää ainoastaan absoluuttisena totuutena, vaan ennemminkin katogorisena yleiskatsauksena tapahtuneeseen.

On nimittäin niin, ettei Träskanda fotbol klub ainoastaan jättänyt häviämättä taistelua Järvenpään herruudesta AC JazzPa:a vastaan, vaan myös hallitsi kenttätapahtumia valtaosan peliajasta ja loi selvästi vastustajaansa enemmän tekopaikkoja.

Ilta oli TräFK:n osalta suurta paluun tekijöiden juhlaa. Maalimme suulle paluun teki alati luotettava Jack N. Jones ja hänen työtään helpottamaan palasi toppariksi Koné Yokaei Pysaehdy. Kaikkein merkittävimmän lisäpanoksen peliesitykseemme teki kuitenkin pitkään poissaollut tähtihyökkääjämme Mr. Tähtisilmä. Näistä aineksista syntyi ylivoimaisesti historiamme paras pelillinen esitys ja samalla paluun menneisyyteen välttäminen.

Pelitapahtumien yksityiskohtainen kertaaminen ei ole tarpeen. Itseään kiittänevät he, jotka olivat paikalla. He, jotka eivät olleet eivät uskoisi kuitenkaan. Olkoon siis lyhyestä virsi kaunis:

Oi Jeesus, siunaa lyhyttä
Suo rauhan onnen päiviä
Pois pyyhi murheen kyyneleet
Hyväksi kaiken Jeesus teet

Kun lyhyt meitä palvelee
ja puolestamme rukoilee,
Niin kuule lyhyen huokaus
Ja anna huoliin lohdutus

Näin ole hyvä lyhyelle
Ja turva meille kaikille
Suo, ettei meitä mikään saa
Sinusta Jeesus erottaa

Nyt kädet yhteen liitämme
Ja lyhyestä kiitämme
Lahjoita Jeesus laupias
Lyhyelle ilo autuas

Mitä itse peliin tulee, on seuraava rekonstruoitava lyhyesti kaiken uhallakin: Toisen puoliajan alkuvaiheilla Miika Kultaharja antoi upean vapauttavan poikittaisen läpisyötön johon aiemmin martinharnik’maisin tehoin viimeistellyt Ori Mattila laukkasi. Vastaan tullut maalivahti oli myöhässä ja Ori sijoitti pallon viileästi verkkoon.

Ori Mattilan Don Quijote -henkinen “Kuoleva tuulimylly ” -tuuletus on alkanut ennen aikojaan. Tämä tilanne ei vielä johtanut maaliin.

Maalin jälkeisen hurmoksen laannuttua sai JazzPa hiljalleen enemmän otetta pelistä, vaikkakin myös TräFK:lla oli tilaisuuksia johtonsa kasvattamiseen. Viimeistelyssä ei kuitenkaan onnistuttu, mikä on ymmärrettävää, sillä aikaisemmissa kamppailuissamme ei juuri maalipaikkoja ole syntynyt, paitsi tietysti omaan päähän.

Vaikka voitto päilyi mielissä jaksoi pinnkipataljoona tehdä töitä uupumatta myös puolustussuuntaan. Joskus on kuitenkin niin, ettei väistämätöntä voi estää. Kun ottelua oli jäljellä enää kymmenisen minuuttia onnistui AC JazzPa realisoimaan hienoisen painostuksensa tasoitusosuman muodossa. Tarkasta keskityksestä vielä tarkemmalla puskulla yläkulmaan sijoitettu osuma oli vihtrilliä upeasta pelistä täyttä pistepottia havitelleelle ryhmällemme.

Voitto oli lähellä, ja tämä aiheutti ymmärrettävästi avauspisteenkin jälkeen katkeran sivumaun riemuumme nautittuun ohranektariin. Tosin on myös todettava, että tappiokin oli tavallaan lähellä: viimeisenä pelitapahtumana ennen loppuvihellystä kaatoi kassarimme Jones pallottoman hyökkääjän komealla hivutuksella, jollaisesta olisi oikeudenmukaisuuden nimissä kuulunut viheltää rangaistuspotku. Näin ei kuitenkaan tuomari suuressa viisaudessaan onneksemme tehnyt.

Mitä siis tapahtuu nyt? Onko millään enää mitään merkitystä? Tiedämmekö mitä tapahtuu todella, vai onko kaikki vain grandioosin itsen aiheuttamaa harhaa, joka tursuaa tajuntoihimme kuin inha tirisevä pierumakkara? Ovatko egomme sittenkin vain surkeita pelkureita, jotka hädän hetkellä käpertyvät superegojemme kainaloihin toivoen halauksia ja päänsilitystä, vai ovatko ne sittenkin tosi karskeja? Käyttäisikö kukaan, jonka on tarpeen pohtia edellä esitettyjä dilemmoja sanaa karski?

Vastauksena kaikkiin edellä esitettyihin kysymksiin: kyllä, mutta vain öisin. Ei tule olettaa, että jokin olisi olennaisesti muuttunut tai nyrjähtänyt sijoiltaan kaikkeudessa. On yhä niin, että elämme maassa, jonka pääministerin mielestä valehtelu on liian kategorisen vastauksen antamista. On yhä niin, että edustamme nisäkäslajia, joka on käyttänyt mittavia määriä aikaa ja resursseja luodakseen koneen, jolle voi hävitä itse kehittämässään pelissä, shakissa. On edelleenkin niin, että lajillamme on tapana määrittää syvimpiä tuntojaan sen perusteella, onko satunnaisessa leskenlehdessä parillinen vai pariton määrä terälehtiä.

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa, ei rakasta…

Ja jos rakastaakin, niin sillai kovaa ja nopeasti, sillä onhan maa keväisin valkoisenaan leskenlehdistä, joten tunteiden uudelleenevaluointi ei vaadi mittavia ponnistuksia. Riittää kun vain sylkäisee kullin päähän ja pistää, että HÖMPS HÖMPS.

Det här är choklad-tåget till Träskända. Biljetter kan köpas i avdelningar med biljetförsäljnings märke. Trevligt resa!

Hopp inn, och gör Pappa nöjd.

H-E-J-A T-R-Ä-F-K!

KUVIA OTTELUSTA:

Fylla Tyrsas (vas.), Koné, Tony Tiger ja Karri Karpasov odottavat nahkakuulan laskeutumista.

Koné, Karpasov ja Ruuhka-Tuukka pitävät vastustajan hyökkääjät aisoissa ja Jack N. Jones nappaa pallon.

Wayne Träfkzky, Ori Mattila ja Miika Kultaharja ihailevat Mr. Tähtisilmän pallonhallintaa.

Träfkzky käynnistelee offensiivia.

Kentän hahmo, Mr. Tähtisilmä hassuttelee keltamustien kustannuksella.

Kuvat: Hannu Hyrske

Pelikaani – TräFK 7-1 (4-0)

Muuan suuri valtiomies on sanonut kaiken viisauden alkavan tosiasioiden tunnustamisesta. Me emme ala. Me alamme siellä, missä katteeton uho, camp-henkinen idiotismi ja taaperoikäisen fysiikka kohtaavat. Tästä johdosta onkin sijaintimme XYZ-avaruudessa varsin kaukainen kaikesta viisaudesta.

TräFK:n pii-piinkova pinkkipataljoona lähti taistelutahtoa uhkuen kohti Hyvinkäätä kohtaamaan sarjassa häntäpäässä (vain viisi pistettä TräFK:ia edellä) ennen illan ottelua majaillutta Pelikaania. Kaiken viisauden vastaisesti lähdimme soitellen sotaan olettaen, että vastaamme asettuisi lauma lentokyvyttömiä lintuja. Vastustaja kuitenkin raunioitti itseluottamuksemme jo ottelun alkupuoliskolla kuin merimetsot* keskisuuren saaren. Kaiken viisauden vastaisesti oletimme myös, että voisimme kyetä tasapainoiseen pelisuoritukseen ilman kassariamme Jack N. Jonesia. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Jokseenkin lupaavan oloiset alkuhetket näyttivät antavan katetta lapsenuskolle sarjapisteistä. Totuus heitti kuitenkin viilit vasten kasvoja varsin pian, kun Pinkki Prinssin ja allekirjoittaneen väliset kommunikaatio-ongelmat johtivat vaaralliseen pallonmenetykseen, ja sitä kautta kotijoukkueen avausosumaan. Seuraavaakaan pelikaanimaalia ei jouduttu odottamaan pitkään. Verkonheilahduksista ei voida suoranaisesti syyttää Jonesia tolppien välissä tuurannutta Koné Yokaei Pysaehdy’ta, vaikkakin jälkimmäinen lurahtikin harmillisesti herran ehtiväisten jalkojen välistä.

TräFK ryhdistäytyi alkushokista ja hetkellisesti todistettiin jälleen jopa pallollista hallintaa. Nähtiinpä sellainenkin harvinainen ilmiö, että TräFK onnistui voittamaan pääpallon. Ja mikä hämmästyttävintä, ilmiö toistui ottelun aikana sangen useasti, usean pelaajamme toimesta. Ensimmäisen puoliajan puolivaiheilla ilmatilan suvereeni hallinta johti jopa maalitilanteeseen, kun Wayne Träfkzky jatkoi päällään kulmapotkun maalin edustalle, josta Ruuhka-Tuukka puski sen niukahkosti yläkulmasta ohi. Maassa maan tavalla, ilmassa ilman.

Ilman osumia siis jäätiin ensimmäisellä puoliajalla kaikesta huolimatta, mutta samaa ei voida sanoa vastapuolesta. Taitavat ja nopeat teinihyökkääjät yhdistettynä pelinrakentelijoiden pystysyöttöjen tarkkuuteen avasivat puolustuksemme useaan otteeseen, ja tulihan sieltä se 3-0 maalikin. Neljännen kerran Pelikaani rankaisi takatolpalta kulmapotkusta. Voitettujen pääpallojen suhteen osasivat nuo pirulaiset maksimoida laadun määrän sijasta.

Toiselle puoliskolle lähdettiin siis neljän maalin takaa-ajoasemasta. Lannistuneisuuden sijaan oli kuitenkin vallitsevana mielialana vapautunut yritteliäisyys tilanteessa, jossa mitään menetettävää ei ollut. Varsin pian vapautunut yritteliäisyys kuitenkin vaihtui lannistuneisuuteen Pelikaanin jatkaessa siitä mihin jäi ensimmäisellä puolikkaalla. Ensimmäinen häkki syntyi jälleen puoliskon ensi hetkillä.

Tappion alettua näyttää varmalta vetäytyi miehistömme alati alemmas. Konén nopeat avaukset menivät hukkaan kaikkien pelaajien makoillessa omalla puoliskolla. Toisaalta haltuun saadut pallotkin menetettiin varsin pian. Puolustustyöskentelyssäkin oli rutkasti parantamisen varaa, vaikka välistä laidalla ja välistä topparina väsymättä ahertanut Rosvo-Roope saavuttikin hyvinkääläisten pikkupoikafanien varauksettoman suosion, eritoten joogahenkisellä niskaseisontakatkollaan. Joogahenkeä oli otteluun valmistautumisessa osoittanut myös Yön Timo, joka ruumiillisen valmistautumisen sijaan vetreytti henkistä tilaansa meditoimalla lootusasennossa.

Kuvassa matkalta löytynyt Yön Timo kiivaassa pystypainissa pelikaanin kanssa.

Allekirjoittanut sen sijaan taapersi laidallaan siilin sisulla ja ameeban auktoriteetilla, ja joutui useasti niin sanotusti vietäväksi. Tämä oli kuitenkin vain loogista jatkumoa ennen ottelua harjoittamalleni sössinnälle, jolla aiheutin mittavan kolauksen keskikenttämme työmyyrän Karri Karpasovin kulkuneuvonsa äänentoistolaitteistolla käymälle kilpavarustelulle todellisuutta vastaan. Pian alkoikin edessämme jälleen siintää loistava tulevaisuus, siis eilinen. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Toivo Sukari transendentaalisessa loisteessaan lipui ylitsemme Ideaparkin logolla varustetussa kuumailmapallossa. Toivo kuitenkin poistui kiireen vilkkaa paikalta todettuaan miehistömme vastaanottaneen jo kyllikseen pers-träfiikkiä yhdelle illalle. Vaan olisihan sitä antavana osapuolena vielä jaksanut. Sulkijalihas se on Sukarillakin,** ja kuten vanha viisaus kuuluu, torstaina Toivo on täynnä.

Jo perinteikkääksi muodostunut viiden maalin tappio vältettiin tällä kertaa täpärästi, sillä ottelun viimeiselle kuudennekselle tultaessa kotijoukkue johti jo 7-0. Pian alkoi kuitenkin korvissamme yllättäen kuulua lammasmaisen äänen määkinää. Tutunoloinen ääni kuulosti kysyvän: Väinö, Väinö, missä on se Väinö? Yhtäkkiä muun miehistömme tapaan koko ottelun ajan tuhkassa taapertanut Wayne Träfkzky lehahti lentoon kuin Fenix, saaden Hyvinkään surkeat loppanokat näyttämään naurettavilta. Yhdessä Mustafe de Esperancen kanssa cuckooiltu ripeä hyökkäyskuvio päättyi tarkkaan nostoon väärällä hetkellä vastaantulleen maalivahdin yli. Kavennus oli syntynyt. Alla paitsiolinjan, ei voi olla kukaan muu. Siellä siellä se Väinö on.

Tästä alkoi TräFK:n huikea loppukiri, [vaihtoehtoinen loppu alkaa] joka huipentui komeaan nousuun kuuden maalin tappioasemasta 7-8 voittoon viimehetkillä [vaihtoehtoinen loppu päättyy, todellisuus alkaa] joka huipentui Ori Mattilan lähes tulokselliseen viime sekuntien ryntäykseen kohti vastustajan puolustuslinjoja. Toisen maalimme syntyminen kuitenkin estettiin puolustajan toimesta maaliviivalta. Mattilassa ruumillistui koko taistelumme todellisuutta vastaan, ja sen mielettömyys: jälleen väsymättä ravannut Orimme oli kuin Don Quijote ja Rosinante samassa lihassa.

Taistelun tauottua vietiin puolustuksemme taas kahville, tällä kertaa takaisin lähtöpisteeseen, eli Järvenpään ABC-huoltamolle. Kahvion terassilla käydyssä jälkipelissä saavutimme sentään voiton pysyttelemällä yhä mahdollisimman kaukana kaikesta totuudesta. Faktojen ei tarvitse puhua puolestaan, sillä faktojen puolesta puhumme me. Taistelu todellisuutta vastaan jatkukoon. Mycke, mycke bättre. Heja, hej, hej, heja heja hej hej he hej, heja TräFK!

*merimetsot ovat kaloja syöviä pelikaanilintuja

**toim. huom. TräFK ei ole koskaan vastaanottanut rahallista tukea Kehittyvien maakuntien Suomi ry:ltä

RiSa – TräFK 5-0 (3-0)

Haluaisitko viettää luppoaikaasi jääjärvessä venäläisvalmisteisen konetuliaseen piippu suussasi? Valitettavan harva nykyään haluaa. Me haluaisimme, mutta emme voi. Se olisi varmasti monin verroin hauskempaa kuin joutua seuraamaan kentältä tai sen laidalta TräFK:n vierasottelua.

Riihimäen Peltosaaren nurmelle saapui Järvenpäästä poikkeuksellisesti täysi kentällinen pinkkipaitoja ja olipa ryhmäämme liittynyt myös uutena uutterana miehenä Karri Karpasov. Tämä siitäkin huolimatta, että ajatus nurmikentästä oli erehdyttänyt useat pelaajistamme Riihimäen sijasta Järvenpään rantapuistoon. Vastustajamme RiSa oli raukkamaisesti miehittänyt lähinnä kenttää olevan parkkipaikan täydelleen, niin että pelaajistomme väsytettiin loppuun jo ennen alkuvihellystä liki kahdensadan metrin kävelyllä kentälle. Samalla kotijoukkue silkkaa alhaisuuttaan otti kentällä “alkulämpöä”, ja suoritti Jane Fonda –henkisiä harjoitteita lihaksiston irtonaistamiseksi. Kaiken kukkuraksi oli jonkun pelaajan muodollisesti sangen pätevän näköinen sisko hankittu kentän laidalle “harjoittelemaan” ja “venyttelemään”, eli toisin sanoen viemään vierailijain keskittymistä pois itse asiasta itse asiaan. Näin ollen peli oli jo pelattu ennen kuin alkoikaan.

RiSa oli mitä ilmeisimmin saanut vihiä vastustajansa tasosta männä viikolla Järvenpäässä vierailleelta paikalliskilpailijaltaan RIlves3:ta. Aliarviointiin ei ole mahdollisuutta. On miellettävä surkein mahdollinen poppoo ja kerrottava tätä mielikuvaa vastaava negatiivinen kokonaislukema kahdella. RiSa aloittikin armottoman myllytyksen heti alusta saakka varsin ennakkoluulottomasti. TräFK puolusti minkä pystyi, mutta ensimmäisen puoliajan jälkeen numerot olivat jo 3-0 kotijoukkueelle. Puolustuksemme puolustukseksi on sanottava, että yksi osumista oli vain kerrassaan mahtava veto, ja yksi ponnahti epäonnisesti maaliin Wayne Träfkzkyn selän kautta. Päätään pudistellen lehtereiltä peliä seurannut Che Vekara joutui kuitenkin toteamaan: “Pappa är inte nöjd!”

Omasta pelinrakentelusta ei sen sijaan voida juuri puhua. Yksinäistä kärkeä Mustafea lukuunottamatta koko miehistö makoili omalla puoliskolla sillä seurauksella, ettei ylhäällä ollut ketään kenelle syöttää jos pallo onnistuttiin saamaan. Miesylivoimasta omalla alueella sen sijaan ei ollut mainittavaa hyötyä sillä vastustajien kunto- ja taitotaso oli selkeästi omaamme edellä. Näin ollen toiselle puoliajalle tehtiinkin muutos siirtymällä kolmen puolustuslinjaan.

Muutos herätteli umpikohmeista TräFK:ia hitusen, ja toisella jaksolla nähtiin astetta yritteliäämpää hyökkäystyöksentelyä ja pelinrakennusta. Toki myös kotijoukkue koki asemansa kolmen maalin johdossa jo sen verran turvalliseksi, ettei prässännyt enää aivan täysillä. Mitään konkreettista ei kuitenkaan saatu aikaiseksi ja ainoiksi yrityksiksi jäivät melko kaukaa lauotut löysähköt vedot.

Yksinäiseksi toppariksi siirrettiin teräsvillakuontaloinen hevari Pinkki Prinssi (The Artist Formerly Known as Pink Prince). Laidoilla luutivat allekirjoittanut sekä upean paluun sairastuvalta TräFK:n “pelaavaan” kokoonpanoon tehnyt Manu Ciao. Prinssin onnistui työntää teräsbetonikallonsa useasti viuhuvan nahkakuulan lentoradalle ja pelisuoritusta uudella paikalla voi pitää joltisenkin onnistuneena. Kallonsa kovuutta AFKAPP kokeili myös törmäilemällä Wayne Träfkzkyn kanssa. Samanlaista mykkäkoulusta johtunutta törmäilyä harjoittivat myös allekirjoittanut ruuhkatukka ja Ruuhka-Tuukka vasemmalla laidalla. Kumpikaan ei puuskutukseltaan enää kyennyt artikuloimaan “mä otan”, joten pallon nappasikin astetta älykkäämpi vastustaja.

Muutoin puolustustyöskentely oli toisella puoliajalla jopa kohtalaista, ellei peräti välttävää. RiSa onnistui kuitenkin maalinteossa vielä kahdesti, varsin komeiden yhdistelmien jälkeen. Tuloksena oli siis TräFK:n kolmas perättäinen viiden maalin tappio, joten on helppo todeta kumpi joukkueista oli pelin jälkeen aivan risana. Rotkomme rauhaan kuin pedot kuolevat hiivimme, mutta illan hämärän laskeuduttua ei kynttilää enää pidetty vakan alla. Heja heja, hej hej hej, heja TräFK!

TräFK-RIlves3 0-5 (0-4)

Muuan suuri valtiomies on sanonut: “Lienemme yhtä mieltä siitä, että menneisyys on takanapäin.” Me emme ole.

On nimittäin niin, että jälleen yksi muinaisjamppalainen viisaus on osoittautunut paikkansapitäväksi: Menneisyys ei lopu koskaan. Koe siis eilinen jo tänään.

Järvenpään illassa toteutettiin jälleen “jalkapallo””joukkue” TräFK:n toimesta mitä laadukkainta kesäteatteria. Vaikka menneisyys oli vahvasti läsnä, oli edellisestä koitoksesta myös paljon muuttunut. Jos oli viimeksi yksi pelaajistamme saapunut paikalle ilman paitaa, oli tänään kentän laidalla yksi ilman toista kättä, yksi ilman toista silmää, yksi ilman väripigmenttiä sekä kentällä allekirjoittanut, joka pelasi tapansa mukaan ilman toista aivolohkoa. Wayne Träfkzky sen sijaan oli tällä kertaa muistanut ottaa mukaan ysiysipaitansa. Koossa oli siis varsin oivallinen katkarapu-cocktail akvavitin muassa vastustajalle hotkaistavaksi. Helan går!

Vierailija Ilves ei aikaillutkaan, vaan tarttui heti tarjoamaamme syöttiin. Valitettavasti puolustuksellemme valkeni vasta puoliajalla, ettei virittämäämme paitsioansaa ollut kovinkaan vaikea ohittaa, ja ettei Ilvestä saa enää juoksemalla kiinni kun se on kerran päässyt satimesta. Näin ollen ensimmäisen jakson jälkeen taululla komeilivat kannaltamme murheelliset 0-4 lukemat. Viimeistään tässä vaiheessa joidenkin mielissä alkoi päilyä epäilys siitä, ettei kaikki ollut kunnossa.

Toiselle puoliajalle kentälle kirmasi lauma kylläisiä ilveksiä, sekä raahusti nöyryytettyjä ja lannistettuja vaaleanpunaisia panttereita. Asiaa ei auttanut edes se, että vahvan intoksikaation rohkaisema huutosakkiseurueemme oli paikalla aikaisempaa äänekkäämpänä ja monilukuisempana, johtajanaan kuuluisa surrealisti Miró.

On vain näkökulmakysymys onko pelaaja oikeasti vasemmalla, oikealla, vaiko mahdollisesti sittenkin keskellä. Niin ollen on myös näkökulmakysymys se, parantuiko TräFK:n peli toisella puoliajalla, vai muuttuiko se kenties vielä aiempaakin surkeammaksi. Totta toki on, että puolustustyöskentelyssä tehtiin joitain asioita vähemmän väärin, esimerkiksi luopumalla liian rohkeiden paitsioansojen virittelystä. Näin ollen vastustaja kasvattikin voittolukemiaan vain yhdellä osumalla.

Toisaalta ensimmäisellä puoliskolla nähty hetkittäin joltisenkin siedettävän näköinen pelinrakentelu hiipui minuutti minuutilta lähestyttäessä loppuvihellystä. Viime minuuttien osalta ei voida puhua pelaamisesta, sillä ainoina ylöspäin suuntautuneina pallonliikuttamisina voidaan mainita Ori Mattilan hevosenpotkut kohti taivaankantta. Vallan lystikkäänä kuriositeettina mainittakoon tilanne, jossa vastustaja nappasi korkean pallon jalallaan neljän pinkkinutun keskeltä. Yhden maalipaikankin TräFK toki rakensi toisella puoliajalla. Valitettavasti tilanteeseen päässeen Yön Timon paluu menneisyyteen ei sujunut palloherkkyyden osalta aivan toivotulla tavalla, vaan jalka alkoi tutajaa H-hetkellä. Hitto soikoon.

Yhteisesti ajoissa paikalle saapuneen puolikkaan kentällisen kanssa sovitusta pelitaktiikasta poikkeamisen sijaan jatkossa tullaankin keskittymään enemmän muiden poikkeamisten korostamiseen. Asiantuntijapiireissä onkin arvioitu useankin pelaajamme poikkeavan tämänkin pelipäivän iltana jossakin anniskeluravintolassa, mahdollisesti eräässä Järvenpään keskustassa sijaitsevassa paikassa, jonka nimi suomeksi tarkoittaa toivoa. Tämä siitäkin huolimatta, että nähdyn perusteella voisi kaiken toivon jo luulla menneen. Näin ei kuitenkaan ole, sillä meidän seurassamme ei ole tapana diskriminoida poikkeavia.

KP-75 – TräFK 6-1 (1-0)

Ilmassa oli suuren urheilukomedian tuntua kun Järvenpään TräFK matkasi Keravalle haastamaan KP-75:ä. Pinkit olivat vaivautuneet kentän laidalle peräti kymmenen miehen voimin huolimatta samanaikaisesti televisioidusta jääkendokamppailusta, jossa Putinin ruhtinaskunta nöyryytti entistä alusmaataan Kanadassa. Samanlaista tunnelmaa oli aistittavissa myös Kalevan urheilupuistossa. Tulevien naapurikuntien välinen jännite nosti tunnelman huippuunsa.

Koska yksi TräFK:n pelaajista oli saapunut otteluun ilman paitaa, joutui vierasjoukkue aloittamaan pelin kahden miehen vajauksella. Puolustustaisteluun ryhmittäytyneet träfkiläiset pitivät pelin nollanollassa ensimmäisen puoliskon loppuhetkille saakka. Puolikuntoisenakin häkkivahtimme Toni venyi muutamiin komeisiin pelastuksiin. Kenttämiesten lukumäärän nousu jälleen yhdeksään onnistuneen paidanhakuoperaation myötä tuuditti joukkueen hetkelliseen hyvänolontunteeseen. Tämä kostautui kotijoukkueen 1-0 osumana, jossa hyökkääjän annettiin melko vapaasti töytäistä keskeltä rankkarialueen tuntumasta. Kyyti oli muutenkin varsin tylyä. Allekirjoittanut joutui hetkellisesti niin kutsutusti ottamaan lukua saatuaan pallon lähietäisyydeltä polven ja navan välillä sijaitsevalle herkähkölle alueelle, jota tässä yhteydessä kutsuttakoon mielikuvituksen puutteesta johtuen muniksi.

Toisella puoliajalla alkoi vierailijan puolustuspuhti vähetä kotijoukkueen vyöryttäessä jatkuvasti voimallisemmin hyökkäyksiään. Yhden miehen vajaus vaihtui jälleen kahden vajaukseen ja tappio alkoi näyttää vääjäämättömältä. TräFK:n hyökkäykset rajoittuivat lähinnä cuckoo-palloihin, joita keskikentän urheasti taistelleet soturit yrittivät toimittaa kärjessä väsymättä laput silmillä laukanneelle Ori Mattilalle. Muut psykedeelisen fudiskulttuurin airueet pinkeissä sotisovissaan olivat mitä ilmeisimmin laput kielen alla. Sikäli helposti pääsi KP-75 karkaamaan jopa kuuden maalin johtoon.

Kerava ei kuitenkaan vienyt Järvenpäätä ihan kuusnolla, vaan ottelun loppuhetkillä Ori Mattilan onnistui pelata laidalta pallo maalin edustalle, minne noussut Mustafe toimitti sen verkkoon. Näin ollen TräFK:n saaliina oli Jatkosota-henkinen torjuntavoitto ylivoimaisesta vastustajasta, ja kauden kvartaalitavoitteen jääminen edelleen vain yhden sarjapisteen päähän. Huraa! Mannerheim!

Humma hummarum: kauden paras matsi takana. Tukka takana. Elämä edessä. Ja vedonlyöjäin kannattaa edelleen panostaa rahansa pienimmälle kertoimelle, murskatappiolle.

TräFK – KOPSE2 1-2 (1-0)

Siitä mistä ei voi puhua, tulisi kaiketi vaieta. Me emme vaikene.

Avauspisteitään saalistava TräFK sai lukion tekonurmelle vastaansa lohkon toisen korsolaisjoukkueen ja TräFK:n kanssa jumbosijoja pitävän KOPSE2:n. Ottelun ensimmäinen puoliaika sujui pinnkinutuilta aiemmin nähtyyn verrattuna varsin hyvin. Vastustajan vikkelät hyökkääjät pidettiin aisoissa ja mikä hämmästyttävintä, myös omia hyökkäyksiä rakennettiin. Ensimmäisellä puoliajalla todistettiin varsin poikkeuksellisesti useita syöttöjä maata pitkin omille pelaajille. Voisi jopa sanoa kotijoukkueen hallinneen avauspuolikasta ja syntyihän lopulta se maalikin. Tätä oli toki kohtuullista ounastellakin, sillä vastustaja joutui lähtemään otteluun yhden miehen vajaalukuisena.

TräFK:n nousukiito katkesi kuitenkin pian. Ensimmäisen puoliajan loppupuolella kentän laidalla hurjasti kannustaneen joukkion lukumäärän kaksinkertaistuttua ja puoliajan vaihduttua toiseen alkoi kotijoukkueen sukka tutista. Toinen puoliaika sujui alusta alkaen vahvasti vierailijoiden komennossa, eikä kulunut kovinkaan kauaa kun KOPSE rankaisi keskialueen virheestä ja tasoitti ottelun. TräFK:n pelinrakentelusta oli kadonnut ajatus ja pallokamppailut hävittiin järjestään, jopa silloin kun pallontavoittelijoiden suhde oli kotijoukkueen eduksi 4-1.

Vierailijoiden vyörytys tuotti tulosta kun heille vihellettiin vapaapotku mukavasta paikasta muutaman metrin päästä rangaistusaslueen rajasta. Tarkka veto viuhui vastustamattomasti muurin ohi aivan tolpan juureen ja TräFK:n orastaneet voittohaaveet tuntuivat valuvan muoviseokseen. Kunnollista loppukirivaihetta ei saatu päälle ja vastustaja hallitsi myös ottelun loppuvaiheita. Pari puolittaista hyökkäyksenrakennusyritystä estettiin helposti. Näin ollen TräFK jatkaa ilman pisteitä. Loppuvihellyksen kuuluttua vallitsi TräFK:n pelaajien keskuudessa hellyttävä yksimielisyys lähitulevaisuudessa vaadittavista toimenpiteistä: let’s get wrecked!

KoPa 1 – TräFK 0 (MUN NETTI TOIMII TAAS! JEBA!)

Tilastonikkarin käytyä otteluraportit läpi, lopputulos:

“laukaukset maalia kohti:

KoPa 2 (lasketaanko ylärima maalia kohti tulleeksi?)

TräFK 0 (yksi syöttö vastustajan veskarille saatiin aikaiseksi)”

Lopussa ei saatu edes kulmaa…